Kevättalven retki Pyhäjoen luontopolulle

Pyhäjoen luontopolku Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on reilun kolmen kilometrin lenkki, joka kulkee pitkälti kansallispuiston rajoitusalueella. Kyseisen rajoitusalueen säännön mukaan alueella ei saa 1.5.–30.11. poiketa viralliselta reitiltä. Niinpä kun päätimme ystäväni Lauran kanssa tänään lähteä reitille – jolla ei muuten ole minkään valtakunnan talvikunnossapitoa – tuumimme, että reitiltä voisi hiukan poiketakin, ainakin mahdolliselle näköalakalliolle.

Kuva: Laura

Minulla oli repun sijaan laukku, jonka sain ripustettua vyötärölle. Minulla on tapana saada paha päänsärky tai jopa migreeni aina retkipäivien päätteeksi (oli reppu millainen hyvänsä) ja tuntuikin tosi hyvältä saada kantaa mukana laukkua, joka ei painanut hartioita. Ihana vapaus! Lisäksi vyötäröllä mukana kulkevasta laukusta on kamera paljon helpompi ja nopeampi ottaa, kuin jos pitäisi aina ottaa reppu pois selästä sitä varten.

Nautin vanhan metsän tunnelmasta, puiden natinasta, narinasta ja huminasta kovassa tuulessa, naavapartojen hulmuamisesta sekä metsän valoista, väreistä ja varjoista. Aurinko paistoi upeasti, ja kaiken lisäksi joku oli suht hiljattain kulkenut tätä reittiä, mikä helpotti meidän kulkuamme todella isosti. Kiitos siis edelliselle kulkijalle, kuka oletkin.

Lauralla oli liukulumikengät ja minulla tavalliset lumikengät. Molemmissa oli puolensa, Laura lasketteli reippaasti alamäet ja minä toisaalta nousin ylämäet sutimatta.

Alla eväspaikkamme näköala. Maisemasta erottui Pyhäjoenpolun näköalapaikka järven rannalla sekä ison kosken ylittävä silta. Oli hiljaista. Vaikutti siltä, ettei koski ollut pystynyt vastustamaan jään otetta. Sillalle ja näköalapaikalle emme menneet lainkaan, sillä evästelimme reitin ulkopuolella kalliolla ja palailimme sitten omia jälkiämme takaisin.

Eväspaikan näköala

Matkan varrella oli kaunis näköala Lommoltunturille.

Metsässä oli hyvä olla. Se antoi suojaa tuulelta, ja rauha oli täydellinen. Oli ihana saada vaihtaa ystävän kanssa kuulumisia ja ajatuksia samalla, kun nautimme luonnosta.

Kevättalvi on nyt parhaimmillaan ja kauneimmillaan.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: