Voin melkein jo aistia kesän luissa ja ytimissä. Hanki on hiukan painahtanut, on satanut räntää, vesi tippuu räystäiltä ja nytkin on plussaa. Kevät tuntui alkavan tällä viikolla aivan yhden päivän aikana.
Pyysin ystävää mukaan Pallasjärvelle kevättä vastaanottamaan. Halusin lähteä hyvässä seurassa heittämään heipat helmikuulle ja koko talvelle, ja mukaan tuli erittäin poikkeuksellisesti myös paljon evästä. Yleensä minulla on eväänä vettä, mutta tällä kertaa pakkasin meille mukaan itse tehtyjä lihapiirakoita, smoothieta, kahvia ja suklaata.
Lähdimme liikkeelle aika aikaisin, sillä sääennuste näytti aurinkoa vain pariksi tunniksi aamulla. Jätimme auton parkkipaikalle Pallasjärven rannalle ja lähdimme lumikengillä järvelle. Sinne johti ensin selkeä polku, joka sitten näytti kadonneen tuiskun alle. Myös tuulen peittämiä kelkan jälkiä meni järvellä ristiinrastiin.
Kauas emme tosin ehtineet ennen kuin bongasimme rantatörmästä hyvän eväspaikan. Aurinko paistoi siihen suoraan, ja tunturinäköala oli molemminpuoleinen. Tamppasimme lumikengillä itsellemme omat poterot ja kaivoimme istuinaluset sekä eväät esiin.
Olin valmistellut eväät niin, että vaikka mukana oli monenlaista, ei meidän tarvinnut tehdä tulia, eikä myöskään roskia syntynyt matkan aikana kahta kertakäyttömukia lukuun ottamatta. Lihapiirakat olivat kestävässä muovirasiassa, ja niiden lämmikkeeksi mukana oli termarissa kuumaa lientä. Kaadoimme lientä lihisten päälle niin, että ne lämpenivät ja tulivat meheviksi hetkessä.
Smoothie oli ruokatermarissa ja kahvi omassa pikku termarissaan. Minulla ei ole kestäviä muovimukeja, joten käytimme kertakäyttömukeja smoothieiden juomiseen. Ei olisi huono idea hommata muutama kestävä muovimuki vastaavien tilanteiden varalle. Laseja ei oikein viitsi retkelle ottaa mukaan.
Nautimme auringonpaisteesta ja rauhasta. Rantametsässä viimeiset lumet putoilivat kahahdellen alas puista. Olimme komean männyn juurella rantatörmällä, josta oli laaja näköala suurelle Pallasjärvelle. Ihmettelimme, miksi järvellä ei ollut ketään – ei hiihtäjiä, ei pilkkijöitä, ei kelkkailijoita – vaikka ilma oli kuin morsian. Kelkanjälkiä kyllä oli siellä sun täällä, mutta juuri nyt ei sitten kukaan sattunut olemaan liikenteessä.
Evästelypoteromme alhaalla keskellä.
Sääennuste näytti pitävän paikkansa, sillä Pallastuntureiden ylitse alkoi vyöryä pilviä. Pienen kävelykierroksen jälkeen aloimmekin palailla takaisin autolle. Paluumatkalla suunnittelimme kesäksi melontaretkeä Pallasjärvelle, järven rantoja olisi hienoa tutkia meloen.
Autolle palatessamme alkoikin jo sadella hiukan jotain lumen tai rännän tapaista. Tästä tuli harmaa päivä, mutta se ei haittaa, koska on sentään lämmin.
Tervetuloa maaliskuu ❤
Saari avaruudessa 