Helmikuun puuhia

Kyllä se niin on, että Lapissa valo tekee kevään. Hiirenkorvat ja rentukat ilmestyvät täällä vasta alkukesällä, joten helmi–huhtikuussa on auringonpaiste se, joka luo kevään tunnun. Tällä viikolla on tuntunut jo hyvin keväiseltä. Viiden jälkeen lenkille lähtiessä on vielä valoisaa, ja aamulla töihin herätessä ei ole enää aivan pimeää. Yötön yö kajastaa jo mielessä.

Eilen käytiin Levillä hieman maisemia katselemassa, auringosta nauttimassa ja liikkumassa. Miehen tytär laski Stigalla, itse olin liikkeellä lumikengillä.

Samassa rinteessä ei ollut ketään muuta. Eikä se varsinainen rinne ollutkaan, umpihankea vain.

Oli jo aika hyvä hankikanto. Lumikengillä pääsi hyvin kalppimaan ilman valmista jälkeä, ja stigakin sai kunnon vauhdit.

Illalla taivas pysyi kirkkaana, eikä pakkastakaan ollut ihan kamalasti. Ajankuluksi päätimme lähteä vielä jäälle. Mies pakkasi mukaan makkaranpaistotarvikkeet ja minä kuvauskaluston. Ajoimme jäätä pitkin vähän matkan päähän – minä reessä istuen – ja minä jättäydyin kyydistä joen jäälle. Mies ja tyttärensä jatkoivat laavulle metsän syliin.

Jäällä oli mukava seisoskella tähtikirkkaan taivaan alla täydellisessä hiljaisuudessa. Linnunrata näkyi hienosti, ja oli siellä hiukan revontuliakin.

Hiihtokeskuksen valkoinen valo kajasti horisontissa.

Paljas silmä ei erottanut metsästä mitään, mutta kamera näki siellä oranssin nuotion hehkun juuri ja juuri (alla kuvassa).

Ennusteet lupaavat kirkkaiden kelien jatkuvan. Ihanaa!

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: