Pienellä tunturiretkellä

Kaverini Laura oli pyytänyt minua täksi päiväksi retkelle tunturiin. Sääennuste näytti puolipilvistä, mikä saattaisi käytännössä tarkoittaa umpipilvistäkin, mutta lähdimme matkaan optimistisina. Tuumin, ettei sää ainakaan huonompi voisi olla kuin viime kerralla, kun olimme Lommoltunturilla yhdessä – silloin näkyvyys oli tosi huono, tuuli kovin ja satoi silkkaa jäätä.

Tänään keli oli paljon, paljon parempi. Huipulla ei tuullut melkein lainkaan.

Pallastunturit näkyivät hienosti. Hyvin näkyivät myös Sammaltunturi ja Keimiö sekä kauempana Olos, Ylläs, Aakenus, Levi ja Kumputunturikin.

Parkkipaikalla oli ollut muutama auto, ja tunturilla näkyikin hieman ihmisiä. Kolme kaksikkoa ja yksi, joka vaikutti olleen yksin liikkeellä. Paljon siellä oli kuitenkin tilaa, personal space pysyi mukavasti vähintään sadassa metrissä.

Eteneminen oli hidasta, sillä kuvattavaa ja katseltavaa oli paljon. Iloksemme saimme myös auringon näkyviin, se olikin jo aika korkealla, hiukan kuitenkin pilvien takana.

Ihastelimme myös tykkylunta. Tämä alla oleva näytti melkein siltä, kuin sillä olisi jonkinlainen luminen höyhenpeite. Yksi oikea höyhenpeitteinen retkellä näkyikin, komea metso alempana rinteen metsissä.

Tunturissa oli liikkunut laskettelijoita ja lumikenkäilijöitä. Polku oli monin paikoin kova ja hyvä kulkea ihan tavallisilla talvikengilläkin. Paikoin varsinkin ylempänä lumikengistä oli kuitenkin paljon apua. 

Pysähdyimme pitämään evästaukoa huipun lounaanpuoleiselle reunalle, auringon suunnalle. Laura oli tuonut meille teetä, ja minä puolestani olin pakannut mukaan nakkeja termarissa. Oli mukava potkaista lumikengät jalasta ja hengähtää hetki istualtaan.

Termarinakit ovat hurjan kätevä eväs – laittaa kotona vain nakit termariin ja kaataa kiehuvaa vettä päälle. Nakit kypsyvät matkan aikana hyvin, ja talvisella tunturilla on mahtava saada hieman lämmintä ja helppoa purtavaa. Ei tarvitse olla virallisten tulipaikkojen varassa eikä nähdä tulenteon vaivaa, lisäksi roskia ei synny ollenkaan. 

Kuva: Laura

Pienen tunturiretken varusteet

Lapissa minulla ei ole tapana lähteä retkelle ilman varustepussukkaani, jossa on monenlaista tärkeää. Harvoinpa pussukasta mitään tarvitsee, mutta turvallisuuden kannalta on hyvä olla tietyt jutut aina mukana. Tutullakin tunturilla voivat keli tai hämärä yllättää, ja siihen on järkevää varautua.

Varustepussukastani löytyy otsalamppu, puukko, kompassi, tulukset ja narua. Lisäksi olen pakannut minigrip-pusseihin sytytyspaloja ja tulitikkuja – tulentekovälineet eivät saa kastua tai kostua – sekä toisaalta laastaria ja siteitä. Lisäksi mukana on nenäliinoja, särkylääkettä, hammaslankaimia, pienet sakset ja muovipussi. Muovipussia voi tarpeen tullen käyttää vaikka roskien keräämiseen, jos sellaisiin törmää. Onpa mukanani aina kertakäyttösadetakkikin.

Tarvikepussukan ulkopuolelle reppuun pakkautuvat istuma-alustat, juomapullo, taukopaita ja kamera sekä eväät. Tänään ei ollut sitä vertaa pakkasta, että juomaveden jäätymistä olisi tarvinnut pelätä, mutta tiukoilla pakkasilla vesi kannattaa pakata termospulloon.

Lisäksi retkiturvallisuuteen kuuluu se, että on kertonut jollekin, minne aikoo retkelle ja mihin aikaan. Ja tietenkin retkikaveri lisää turvallisuutta isosti 🙂

Huomenna se olisi sitten uusi viikko taas alkamassa. Kevättä kohti mennään.

Ai niin ja kuusitiainen on yhä reippaana elossa, isot pakkaset ovat onneksi jo hellittäneet. Laitoin taas myös jäniksille heinää.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: