Jännittävä aamu ja -40 astetta

Neljän aikaan aamuyöllä jysähti talon rakenteissa niin, että arvelin pakkasen kiristyneen jo aika kovaksi. Laudat paukkuivat tasaisen epätasaisesti, eikä nukkumisesta tullut oikein mitään, niin nousimme ylös.

Pakkasta oli -38,3 astetta.

Keitimme teet ja teimme ruisleivät. Telkkarista tuli Ghost Adventures. Ulkona oli pimeää ja vissiin niin kylmä, että tähdetkin olivat lakanneet näkymästä – tai ainakaan niitä ei näkynyt ikkunasta. Ulos ei huvittanut mennä katsomaan. Kuukin oli poissa.

Kylpyhuoneessa säikähdin matolle ilmestynytta punaista läiskää, joka näytti aivan vereltä. Luulin, että kissalla on joku hätänä ja että se vuotaa verta. Lähempi tarkastelu osoitti, että kissa oli saanut jostain kirsikkatomaatin, jonka oli tappanut ja liiskannut maton alle märäksi, punaiseksi läiskäksi.

Kissa riehui ja vaati päästä ulos. Mies avasi sille oven, mutta kissa päättikin jo kynnysmatolla, ettei hän sittenkään halua mennä. Siitä lähtien se on ollut visusti hiljaa ja maannut lähinnä kylpyhuoneessa siinä kohtaa, jossa lattialämmitys on lämpimimmillään.

Laitoimme takkaan tulet. Välikaton ilmastointiputken kylkeen ilmeisesti kondensoitunut ja jäätynyt kosteus alkoi sulaa ja tilkkua katosta alas keskellä kämppää. Ei sitä montaa pisaraa tullut, mutta oli sekin ihan jännittävää – en muista ennen olleeni tilanteessa, jossa kodin katosta tilkuttaa vettä.

Ihmettelin, että kissa ei huomannut tilkkuvia ja napsahdellen lattialle putoavia vesipisaroita. Se makasi autuaana kylpyhuoneen lattialla ja kosketteli haikeana kohtaa, jossa kirsikkatomaatti oli kohdannut kohtalonsa.

Koko aamun tarkkailin lämpömittaria odottaen, että se näyttäisi -40. Koska olisihan se paljon hauskempaa muistella aamua, kun oli -40 astetta, kuin aamua, kun oli -38,3 astetta. Lämpömittari ei tätä iloa minulle kuitenkaan suonut, sillä sen asteikko ei pystynyt käsittämään yli 39,9 asteen pakkasta, vaan näytti sitten vain ”Fo.L.” En tiedä mitä nuo kirjaimet koittivat sanoa, mutta oletan, että siinä kohtaa oli 40 astetta ylittynyt. 

No höh!

Fo.L kestikin sitten iltaan saakka. Olisi ollut hauska tietää, kuinka paljon 40 pakkasasteen yli käytiin. Ties vaikka olisi ollut -45.

Kävin päivällä ulkona pikaisella kävelyllä. Aurinko paistoi vastarannan puihin, ja hieman kateellisena jouduin toteamaan, että se taisi yltää säteillään myös lähimmän naapurin ikkunaan. Meillä kestää vielä ainakin viikon, ennen kuin aurinko on pihalla, ja vielä kauemmin, ennen kuin se yltää sisälle saakka. Mutta ei se mitään.

Postilaatikoilta näkyi tunturi kaukana horisontissa. Siihen ei usein kiinnitä huomiota, mutta nyt aurinko valaisi sitä ja nosti sen esille hienosti.

Pihan lintuja käy sääli. Raukat ovat pöyheitä ja pyöreitä kuin tennispallot, ja pörhistelevät siivet harallaan toikkaroiden. Miten ihmeessä ne voivat pysyä hengissä, varsinkaan, kun tämä kova pakkanen jatkuu ilmeisesti vielä vuorokauden? Vein aamulla huoneenlämpöisen talipötkön ulos, jospa siitä olisi edes hetken ollut iloa, ennen kuin sekin jäätyi. Kuusitiainen on vielä elossa, toivottavasti on näiden päivien jälkeenkin. Myös lapintiaiset ovat ilmestyneet aivan vasta viime päivien aikana.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: