20 mustavalkoista väitettä Lapista – ovatko ne totta vai tarua?

Sattuneista syistä on omien Lapin-vuosien aikana ollut mielenkiintoista ja usein huvittavaakin lukea netistä juttuja sellaisista ihmisistä, jotka ovat tehneet saman elämänmuutoksen, eli muuttaneet etelästä Lappiin. Jutuissa itsessään ei sinänsä ole ollut mitään huvittavaa (niitä on aina kiva lukea!) mutta huvittavuus löytyy usein näiden artikkeleiden perästä, kommenttikentästä. Näissä keskusteluissa aika poikkeuksetta käydään melko mustavalkoista kädenvääntöä siitä, onko/olisiko Lapissa asuminen yhtä juhlaa vaiko täyttä tuskaa.

Halusin huvin vuoksi omalta osaltani kommentoida nettikeskusteluissa systemaattisimmin silmiini osuneita väitteitä. Kommentteihini ei tietenkään pidä suhtautua yleisinä totuuksina. Mukana on paljon mutu- ja jonkin verran myös perstuntumaa, mutta myös omia kokemuksia ja toivottavasti jonkin verran totuuden siemeniäkin. Kiireisimmille lukijoille kerrottakoon, että mielestäni suurin osa väitteistä on sekä totta että tarua, riippuen ihmisestä itsestään sekä siitä, mihin päin Lappia on päätynyt/aikeissa päätyä. Ihmisillä kun on niin erilaisia mieltymyksiä, ja Lapistakin löytyy kaikkea Lordin aukion, Levin eturinteen ja Vätsärin erämaan syvimpien syövereiden väliltä.

Mikäli joku on aiheesta ihan aidosti kiinnostunut niin taustoiksi kertaan, että olen elänyt Lapissa reilut kuusi vuotta, kolmessa eri kunnassa (Utsjoki, Kittilä, Sodankylä), kahdessa vuokra- ja kahdessa omistusasunnossa, kerran rivitalossa ja kolmesti omakotitalossa, kylän keskustassa ja kaukana siitä, kävelymatkan päässä kaupasta ja useiden kymmenien kilometrien päässä kaupasta, hiekka- ja asfalttitien varrella, vähintään yhdeksän kuukautta per asunto ja tehden sekä normi- että etätöitä. Kokemusta on siis hieman, mutta ei kuitenkaan esimerkiksi Lapin kaupungeista lainkaan (paitsi kävijän näkökulmasta).

Tässä väitteet ja kommenttini kuhunkin niistä:

Lappiin muuttaakseen pitää olla rikas.

Totta ja tarua. Riippuu siitä, mitä ’rikas’ kenellekin tarkoittaa. Jos työpaikka on valmiiksi tiedossa, ei pesämunaa välttämättä juuri tarvita. Itselläni oli muistaakseni muutama tonni, kun muutin. Ensimmäisessä vuokrakämpässäni en maksanut vuokravakuutta lainkaan, toisessa se oli 500 euroa eli yhden kuun vuokra.

Lappiin muuttaakseen pitää olla työpaikka tiedossa.

Totta ja tarua. Suosittelen mahdollisuuksien mukaan ottamaan vastaan työtä matalalla kynnyksellä, ja jos ensimmäinen työ Lapissa ei miellytä, on paljon helpompaa etsiä uutta työpaikkaa, kun asuu täällä jo valmiiksi. Uuden työn etsiminen ”paikallisena” on siinäkin mielessä helpompaa, että töitä löytyy ehkä paremmin, kun tuntee täältä ihmisiä.

Mutta jos on hyvin säästöjä, niin eihän työpaikkaa sitten välttämättä tarvitse heti olla. Toki siinä tapauksessa ei kannata kuitenkaan muuttaa mihinkään Itä-Kairan korpeen, jossa työpaikkoja on todella vähän. Itse lähtisin harkitsemaan kirkonkyliä tai hiihtokeskuspaikkakuntia, joissa on kauppoja ja muita palveluita ja sitä kautta työmahdollisuuksia. Silloinkin asunto kannattaa katsoa vaikka puolen tunnin ajomatkan säteeltä – asuntojen ja hinnat laskevat hyvin nopeasti keskustoista pois päin mentäessä.

Lappiin muuttaakseen pitää sieltä etukäteen tuntea joku.

Tarua. Itse en tuntenut. Ensimmäinen työ kaupan kassalla oli siitä mainio, että siinä sai nopeasti tuttuja ja ystäviäkin.

Jos haluaisit muuttaa ja toivoisit, että tuntisit täältä hiukan edes jonkun, niin yksi keino on kontaktoida ihmisiä vaikka Instagramin kautta, kertoa muuttohaaveistasi ja ehkä kysyä vaikka jotakin. Siitä voi hyvinkin saada vaikka ihan aito ystävyys alkunsa.

Asunnon löytäminen Lapista on vaikeaa.

Totta ja tarua. Jos ei ole ronkeli asunnon ja sen sijainnin suhteen, voi sellaisen löytää nopeastikin. Sen sijaan jos on hirveän tarkka siitä, missä ja millaisessa asunnossa suostuu asumaan, voi löytäminen olla hankalampaa. 

Kannattaa ensin muuttaa vuokralle, niin voi myöhemmin tutkia vaihtoehtoja paremmalla ajalla paikan päällä. Samalla voi rauhassa nuuhkia naapurikylien ja -kuntien tuulia sekä asuntojen että työmahdollisuuksien kannalta helpommin. Lapista löytyy paljon halpoja, mutta kuitenkin ihan ok asuntoja. Mätien autiotalojen ja hiihtokeskusten ökyhuviloiden väliin mahtuu valtava kirjo vaihtoehtoja – ei ehkä mitään sisustuslehtimateriaalia, mutta ihan hyviä koteja.

Itse sain ensimmäisen Lapin-kotini työpaikan kautta, loput kolme olen löytänyt Tori.fi:stä. Jos sinulla on työpaikka tiedossa, kannattaa vinkkiä tai apua asunnon löytämiseen pyytää työnantajalta.

Työpaikan löytäminen Lapista on vaikeaa.

Totta ja tarua. Riippuu käsitysteni mukaan täysin siitä, missä päin Lappia on ja millaista työtä on valmis ottamaan vastaan. Itse valitsin muuttokohteen sen mukaan, mistä sain töitä. Olisi tuntunut liian epävarmalta valita ensin paikka jossa haluan asua, ja luottaa siihen, että sieltä löytyisi töitä.

On kuitenkin täyttä puppua ajatella, että Lapissa olisi töitä vain itse itsensä työllistäville, sesonkityöntekijöille tai etätyöläisille. Kyllä täällä kaupat, päiväkodit ja julkiset palvelut pyörivät yhtä lailla kuin muuallakin, ja vaikka esimerkiksi kauppoja on määrällisesti vähemmän kuin kaupungeissa, on hakijoitakin vähemmän.

Eläminen Lapissa on kallista / Eläminen Lapissa on halpaa.

Molemmat väitteet ovat totta ja tarua. 

Onhan täälläkin kalliita taloja niille, jotka mielivät elää leveämmin. Toisaalta asumiskulut on myös helppo saada pieniksi jos on valmis tekemään valintoja sen mukaan, eli valitsee esimerkiksi hieman vanhemman tai pienemmän kodin keskustojen ulkopuolelta. 

Itselläni oli auto myös etelässä asuessa (kuten varmaan lähes kaikilla suurkaupunkien ulkopuolella), joten siinä mielessä elämä täällä ei ole sen kalliimpaa. Itse asiassa ainakin auton vakuutus on halvempi. 

Lisäksi kauppoja on suht harvassa ja valikoima niissä on sanotaanko ’maltillinen’, jolloin rahaa säästyy luontaisesti, kunhan ei ala netistä huvikseen mitään tilailla.

Sen sijaan esimerkiksi jätevesisäiliön tyhjennys, polttopuut sekä monenlaiset ei-säännölliset, esimerkiksi remontointiin liittyvät kulut tuntuvat olevan etelää kalliimpia, eikä aina voi tehdä edes hintavertailua, jos valinnanvaraa tekijöistä ei yksinkertaisesti ole. 

Rovaniemellä en ole koskaan asunut, joten sen alueen hintatasoon en osaa ottaa kantaa.

Matkailu Lapissa on kallista.

Totta ja tarua. Molemmista ääripäistä löytyy vaihtoehtoja, eikä matkailun Lapissa tarvitse olla kallista, jos vain vähänkin jaksaa googlettaa vaihtoehtoja. Olemme kesien aikana viettäneet silloin tällöin öitä rantamökeissä eri puolilla Lappia niin, että hinnat ovat vaihdelleet 35 ja 50 euron väliltä per yö (jaettuna vielä kahdelle henkilölle, eli ei lähes mitään). Ravintoloista on – kuten missä tahansa – valittavissa niin kalliita kuin normaalihintaisiakin vaihtoehtoja. Poroja pääsee ruokkimaan parhaimmillaan parilla eurolla, ja miehen tytär on käynyt silloin tällöin lyhyitä ohjattuja issikkaratsastuksia kympillä (muistaakseni 15 min) muuan pienellä ja kotoisalla tallilla.

Lapissa on tylsää / Lapissa ei ole tylsää.

Totta ja tarua. Riippuu, mitä haluat tehdä. Jos tykkää luonnosta, on vaikea kuvitella kenenkään tylsistyvän Lapissa. Jos ei tykkää luonnosta, Lappi saattaa olla hyvinkin tylsä (en osaa sanoa, koska itse rakastan luontoa).

Mutta kyllä täälläkin joskus pitkästyttää, ei sitä käy kieltäminen. Ei jokaista vapaa-ajan minuuttia jaksa luonnossakaan olla. Toimettomuudesta voi myös nauttia. Toimettomana voi saada luovuuden kukkimaan, ja silloin voi syntyä hyviä ideoita tai oivalluksia. Ja ainakin saa rauhassa rentoutua! Kaltaiselleni introvertille on suorastaan unelma, kun kalenteri pysyy viikosta toiseen helposti tyhjänä.

Itse en retkeillyt ennen Lappiin muuttoa, mutta kun täällä ei muutakaan tekemistä ollut, löysin retkeilyn elämääni. Myös valokuvausharrastuksesta on tullut iso osa elämääni juuri Lapissa. Mutta kyllä sitä monesti tulee iltoja vietettyä ihan perinteisesti telkkarinkin äärellä miettien ”eikö täältä juuri mitään parempaa ohjelmaa tule?

Levi ei ole Lappia.

Tarua. Levi sijaitsee Kittilässä ja on osa Lappia. (Sen sijaan Ruka/Kuusamo ei ole Lappia, vaan Pohjois-Pohjanmaata.)

Tässä Lappi-keskustelujen kestosuosikissa toisella puolella ovat ehkä kokeneet/itsensä kokeneiksi kokevat Lapin-kävijät sekä Lapissa asuvat, jotka hieman ehkä ilkeyttään painavat alas sellaisia turisteja, jotka ovat käyneet Lapissa ainoastaan Levillä tai jotka jostain syystä vain pitävät Levistä. Ja toisella puolella ovat ehkä sitten ne hiihtokeskusturistit. En tiedä, tämä on vain oletukseni.

Joka tapauksessa Levi ei tietenkään edusta koko Lappia. Levi on hiihtokeskus, jossa itsekään en viihdy, mutta tiedän myös, että Levin häly hiljenee jo kilometrien matkalla. Jo puolen tunnin ajomatkan päässä Levistä on niin hiljaista, että viikon suurin tapahtuma voi helposti olla yksi jäällä ohi suksinut hiihtäjä.

Suomessa on vain Lappi ja Helsinki.

Tarua. Suomessa on paljon muitakin alueita, itse asiassa suurin osa Suomesta on jotakin muuta kuin Lappia tai Helsinkiä. Maaseutua, erämaisia alueita ja pikkuruisia syrjäkyliä löytyy vaikka millä mitalla. Lappi ei esimerkiksi todellakaan ole ainoa paikka Suomessa, missä elämiseen tarvitaan omaa autoa. 

Elämänmuutosta haluavien ei muuten kannata jättää harkitsematta Kainuuta, itäistä Pohjois-Pohjanmaata tai Pohjois-Karjalaa Lapin ohella! Olen kuullut näistä alueista paljon hyvää.

Lappi on joko pelkkää autiota erämaata tai turistien ryysimiä hiihtokeskuksia.

Tarua. Kaivos- ja toisaalta Lapin matkailu-uutisoinnista tosin voi helposti saada tämän kuvan, jos ei tunne Lappia lähemmin. Esimerkiksi viime kesänä uutisoitiin näyttävästi Kilpisjärven ruuhkista, mikä ilmeisesti sai osan ihmisistä luulemaan, että koko Lappi on täynnä ihmisiä ja että tänne ei kerta kaikkiaan mahdu enää ketään. 

Lapissa on valtavan paljon erämaata, mutta myös teitä, kirkonkyliä ja pienempiä kyliä, joissa asuu ihan normaalia väkeä elämässä ihan normaalia arkea, ja joista usein löytyy kauppa ja ehkä muitakin palveluja. Lapissa on myös muita kaupunkeja kuin Rovaniemi, pohjoisimpana Kemijärvi. Lapin pinta-ala koko Suomeen suhteutettuna on valtava, tänne mahtuu kaikenlaista. 

Lapissa palvelut ovat kaukana ja niitä on vähän.

Totta ja tarua. Riippuu missä asut, mikä on mielestäsi kaukana ja mitä palveluita kaipaisit. Rovaniemellä ja varmaan muissakin kaupungeissa on viljalti palveluita lähellä. Itselleni keskeisimmät palvelut ovat kauppa (30 km), bensa-asema (30 km), lentokenttä (45 km) parempi kauppa (n. 50 km), terveyskeskus (50 km) ja kirjasto (50 km). Nuo etäisyydet ovat mielestäni ihan ok. Rahaakin säästyy, kun ei ihan jokaisen päähänpiston takia jaksa lähteä kauppaan. Hiihtokeskuksen ansiosta vaateliikkeitä olisi myös tuolla säteellä, mutta en pidä hiihtokeskuksista, joten teen sellaiset ostokset joko netissä tai mahdollisuuksien mukaan Rovaniemellä (200 km), jos sinne on muutakin asiaa.

Lapissa pitää olla oma auto.

Totta. Saattaa kaupungeissa joku toki pärjätä autottakin, itse en vain ole sellaisesta henkilöstä ikinä kuullut. Olen kyllä joskus nähnyt Rovaniemellä busseja.

Lapissa kaikki tietävät toistensa asiat.

Totta ja tarua. Junantuomana on kokemusteni mukaan helppo pysyä halutessaan tuntemattomana ja omissa oloissaan – riippuu ihan siitä, paljonko itse ottaa kontaktia ihmisiin ja paljonko on valmis kertomaan itsestään. Ei kukaan väkisin tule kotoa hakemaan esimerkiksi kylätalkoisiin ja ala kuulustelemaan. Toki voi olla että kylillä jotain joskus puhutaan, mutta mitä sitten? Yhtä lailla kaikista muistakin voidaan puhua.

Jos taas on syntynyt ja kasvanut missä tahansa pikkupaikkakunnalla Lapissa tai muualla Suomessa, kylällä tiedetään tai ”tiedetään” sinusta ja perheestäsi varmasti yhtä sun toista ja ymmärrän, että joitakin ihmisiä sellainen tilanne voi ahdistaa.

Kaikkien pitäisi rakastaa Lappia.

Tarua. Kaikkien ei todellakaan tarvitse viihtyä Lapissa tai rakastaa kaikkea tai edes mitään Lappiin liittyvää. Ihmiset ovat erilaisia ja on ilmiselvää, ettei Lappi sovi kaikille. Miksi pitäisikään?

Kukaan ei voi viihtyä Lapissa (ainakaan kovin pitkään).

Tarua. Monikin viihtyy täällä, vaikka Lappi ei missään nimessä pelkkää juhlaa olekaan. Itse esimerkiksi viihdyn, vaikka Lapin talvi on minulle henkilökohtaisesti liian pitkä ja luminen (pimeys ei haittaa). Luonto, rauha ja hiljaisuus kompensoivat lumista ja pitkää talvea.

Lapissa on liian kylmä.

Tarua. Kylmä on pukeutumiskysymys. Mutta toki jos pitää kovasti lämmöstä ja tietää inhoavansa kylmää, niin silloin on varmasti monia parempia kohteita muuttaa tai lomailla kuin Lappi.

Räkkä on niin hirveä, että viimeistään silloin tulee etelän ihmiselle lähtö kotiin.

Tarua. Räkän kanssa pitää vain oppia pelaamaan. Itse tein ensimmäisenä kesänä sen virheen, että lähdin metsälenkille T-paidassa. En tehnyt samaa virhettä toista kertaa. 

Räkkäaikaan pitää miettiä miten pukeutuu (hihat ja lahkeet) ja minne menee – ettei mene esimerkiksi metsään, vaan tunturille, jossa tuuli helpottaa oloa. Ei se sen enempää vaadi, ei välttämättä edes myrkkyjä. Räkän rasittavuuteen voi siis vaikuttaa itse paljon.

Mutta onhan se kyllä Etelä-Suomessa juhlaa, kun sääskiä ei ole ollenkaan! Nykyään siihen todella kiinnittää huomiota ja sitä osaa arvostaa.

Lapin talvi on niin hirveä, että viimeistään silloin tulee etelän ihmiselle lähtö kotiin.

Totta ja tarua. Ihmiset ovat tässäkin asiassa hyvin erilaisia, joten ainoastaan kokeilemalla saa selville, miten talvi Lapissa itseen vaikuttaa. Ymmärrän täysin, että joillekin Lapin talvi kaamoksineen on liikaa – itsekin pitäisin siitä enemmän, jos se kestäisi aivan maksimissaan kolme kuukautta. Kylmyyttä vastaan tehoavat kunnon vaatteet, mutta jos ei välitä lumesta eikä pimeydestä, on tilanne hankalampi.

Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka alkavat toukokuussa harmitella, että joko se lumi sulaa. Lisäksi itse en ainakaan usko, että muuttaisin täältä koskaan pois talven takia, vaan muista syistä (lähemmäs läheisiä).

Jonain päivänä ”todellisuus iskee” ja viimeistään silloin tulee etelän ihmiselle lähtö kotiin.

Totta ja tarua. Arki Lapissa ei tietenkään ole mitään yksioikoista unelmien juhlaa, vaan arjessa tulee kaikenlaisia tilanteita. Joskus uuvuttaa, joskus väsyttää, joskus on ikävä, joskus on tylsää ja joskus v**uttaa.

Toisaalta sitten se, että voi kesällä töiden jälkeen nousta halutessaan tunturiin tai katsella talvisella iltalenkillä revontulia, tuntuu uskomattoman hienolta ja antaa paljon voimaa. Itse saan voimaa myös hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä ja uusien seikkailujen suunnittelusta. Monta kurua, järveä ja kukkulaa on vielä tutkimatta ja tuntuu mahtavalta, että melkein kaikki Lapin kolkat ovat saavutettavissa vaikka pelkän viikonlopun aikana (kaukaisimpia tiettömiä kohteita lukuun ottamatta).

Varmasti monikin toteaa jossain vaiheessa, ettei Lappi sittenkään ole pidemmän päälle itseä varten – syitä voi olla vaikka minkälaisia – ja lähtee pois ennemmin tai myöhemmin. Ja se on aivan ok! Toisaalta moni varmasti jääkin, ja on aikojen saatossa jäänytkin. Mielestäni tärkeintä on, että on kokeillut. Jos Lappi vähänkin kutsuu, vain kokeilemalla voi tietää, sopiiko se itselle. Jo yksi vuodenaika, saati yksi vuodenkiertokin Lapissa voi muuttaa elämää, vaikka sitten palaisikin sen jälkeen jo vanhoille kotikonnuille.

Sellaiset nettipalstoilla huutelijat, jotka jaksavat pahoittaa mielensä siitä, että joku on muuttanut Lappiin, ja sitten änkyröivät että ”kyllä se totuus jonain päivänä sieltä iskee päin naamaa niin kuin märkä rätti ja sitten tullaankin jo ruikuttaen maitojunalla kotiin” voi jättää täysin omaan arvoonsa. Heidän pahalle mielelleen on syy jossain aivan muualla kuin siinä, että sinä uskalsit antaa Lapille mahdollisuuden.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: