Muistoja tammikuilta 2015–2021

Piti viikottaisella matkalla postilaatikolle (jossa ei ollut mitään) oikein pysähtyä kun tulin miettineeksi, että nyt on alkanut jo seitsemäs kokonainen kalenterivuoteni täällä pohjoisessa. Seitsemäs! Sehän pyöristyy uhkaavasti kymmeneen. Tämän oivalluksen kunniaksi ajattelin muistella hieman kaikkia niitä tammikuita, joita olen Lapissa kokenut. 

Itselleni tammikuu ja uuden vuoden alkaminen on vuodenkierron juhlista ehdottomasti merkittävin. Uusi vuosi alkaa puhtaalta pöydältä, ja koen sen symbolisesti hyvin voimakkaana. Täällä Lapissa juhla korostuu, kun aurinko palaa samoihin aikoihin ja oikein alleviivaa sitä, että taas mennään kohti uutta.

Sanottakoon vielä, että tämä talvi on mennyt paljon helpommin kuin monta edellistä talvea. Syksy oli pitkälle kaunis, ja lunta on edelleen huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi viime vuonna tähän aikaan. Lisäksi kun kokemuksesta tietää, että jo muutaman viikon päästä päivät alkavat olla oikeasti aika pitkiä, tuntuu, että tänä talvena taidettiin selvitä suht helpolla. Vaikka lunta vielä tuleekin, niin aurinko on jo hopusti palaamassa. Päivien pidentymisen on huomannut jo viimeisen viikon aikana.

Tammikuussa 2015… 

…olin ollut Lapissa vasta joitain kuukausia. Olin ehtinyt jo kotiutua ja karistaa koti-ikävän, sekä tavata mieheni. Asuimme Karigasniemellä ja liikuimme paljon Norjan puolella muun muassa kelkkaretkillä.

Tammikuussa 2015 lähdin ystävän kaveriksi yhden yön reissulle Kittilään. Ajoimme Pokantietä, ja näimme vuoden ensimmäisen auringon siellä. Enpä tuolloin arvannut, että vielä samana vuonna muuttaisin Kittilään.
Karigasniementien maisemia suht lähellä silloista kotiani. Tämä talvi oli myös ensimmäinen kaamokseni. Kuva on muistaakseni otettu joskus kahden, kolmen aikaan iltapäivällä.
Asuin aivan Norjan rajalla (tullin vieressä) ja joskus kävin iltalenkilläkin Norjan puolella. Kuvassa Inarijoki, joka vain pienen matkaa pohjoisempana muuttuu Tenoksi.

Tammikuussa 2016… 

…asuimme vuokralla Kittilässä. Minulla oli ensimmäistä talvea oma kelkka, ja sen ajamisessa riittikin harjoittelua kaltaiselleni, jolla ei ole koskaan ollut edes mopoa, ja jolle autonkin ajaminen oli pitkään yhtä tuskaa. Uutuudenviehätys ja kokeilunhalu oli kuitenkin kova, ja opettaja ihanan kannustava. Sittemmin olen raha- ja stressisyistä vaihtanut kelkan huomattavasti halvempiin ja huoltovapaampiin lumikenkiin.

Kävimme myös Levillä ihmettelemässä, miksi se on niin suosittu paikka. Majailemme edelleen suht lähellä Leviä, mutta käymme siellä vain kaupassa. Levi ja muut hiihtokeskukset eivät missään nimessä ole minua varten, onneksi niiden häly lakkaa kokonaan noin kymmenen kilometrin säteellä.

Tammikuussa 2017…

…olimme juuri ostaneet oman kodin Sodankylästä, josta mies oli saanut työpaikan. Kittilästä oli ollut haikea lähteä, mutta Sodankylässä saimme ihanat naapurit, ja talossa riitti laitettavaa niin, että aika kului kyllä kuin siivillä.

Uuden kotikylän kukkulalta näki Kaarestunturin, jota kuitenkin retkeilymielessä on aika hankala lähestyä.
Tammikuun lopulla teimme pienen roadtripin lähiteillä ja -kylissä. Muistan tätä kuvaa ottaessani kokeneeni ihan oikeita kevään viboja.
Lähin suurtunturimme oli Luosto, jossa kävimme poroja katsomassa heti tammikuussa. Myöhemmin kävin Luostolla muun muassa lumikenkäilemässä.

Tammikuussa 2018…

…ei ainakaan kuvien perusteella tapahtunut juuri mitään, odoteltiin vain kevättä. Ilmeisesti taisi olla suht pilvistä. Kotia sisustettiin ja koitettiin keksiä käyttötarkoitusta kaikille huoneille – talo oli iso ja meitä oli vain kaksi + kissa, kuten nykyäänkin.

Oma tulipaikka pihalla on onnea. Lyhyinä talvipäivinä lounas nuotiolla on aivan riittävä päiväohjelma.
Poro tuli pihalle tarkistamaan, löytyiskö kelkasta rehua. Kuva on otettu olohuoneen ikkunasta.

Tammikuussa 2019…

Mies oli jo aiemmin työllistynyt takaisin Kittilään, ja työpaikka vaikutti hyvin pitkäaikaiselta. Koska Sodankylästä hänellä oli työmatkaa sata kilometriä suuntaansa, päätimme, että meidän olisi järkevää keksiä jokin toinen ratkaisu. Niinpä aloimme tutkia uusia mahdollisuuksia.

Tammikuussa eleltiin kuitenkin vielä tukevasti Sodankylässä.

Varpuspöllö pihamännyssä.
Varhaisia Linnunrata-kuviani, polte tähtitaivaan kuvaamiseen alkoi syttyä.
Tämän hetken muistan hyvin. Kaamos ja pilvisyys tuntui jatkuneen kuukausia, ja tammikuun viimeisellä viikolla onnistuin näkemään auringon ensimmäistä kertaa sitten ikuisuuden. Ei haitannut 30 asteen pakkanen mitään!

Ystäväni Marinella (alla kuvassa) oli meillä käymässä ja nousimme hänen kanssaan Kommattivaaralle, sekä kävimme evästelemässä Orajärven uimarannan laavulla. Yllä oleva kuva on Marinellan ottama.

Tammikuussa 2020…

…olimme jälleen uudessa kodissa. Tässä haluaisin pysyä pitkään! Nyt on kaikki kohdillaan.

Lunta oli aivan helkkaristi ja kipuilin sen kanssa aika kovin jo tammikuussa. Onneksi kävin viime talvena useamman kerran etelässä ja kerran jopa Ahvenanmaalla saakka, ne reissut auttoivat pahimman yli.

Talvituskan lievittämiseksi kaivoin apinan raivolla reitin riippumattopaikalle ja ripustin maton. Kissa ihmettelee touhujani.
Yritin istua kissa sylissä riippumattoon odottamaan hiillosta, mutta ensimmäisellä kerralla istuin ohi.
Vuoden ensimmäisen virallisen retken tein Puljutunturille. Tuuli oli riisunut kaikki metsät lumesta, ja ylempänä hanki kantoi aika hyvin.
Lintujen ruokinnasta sai iloa talvesta selviämiseen. Kuvassa hömötiainen.

Aurinko näkyi pihalle saakka ensimmäisen kerran 21. tammikuuta. Lunta oli melkein tisseihin saakka. Tällä hetkellä sanoisin että lunta on noin polviin asti.

Mistä tullaankin sitten tammikuuhun 2021.

Vuoden alku on ollut menestyksekäs siinä mielessä, että olen jo nähnyt auringon. Tänään on taas pilvistä, mutta elän toivossa, että aurinko ulottaisi tänäkin vuonna säteensä pihallemme saakka vielä tammikuun aikana.

Viime viikonlopulla teimme ystävän kanssa vuoden ensimmäisen tunturiretken.

Piti vielä kerran tarkistaa, että kyllä se oikeasti seitsemäs vuosi on meneillään. Ihania muistoja joka vuodelta ❤

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: