Tieteestä ja uskomuksista

Vuosi 2020 on ollut monella tavalla erikoinen, ja se on sisältänyt myös mieleenpainuvia kohtaamisia. Yksi kohtaaminen, jota olen löytänyt itseni miettimästä monet kerrat, oli muuan uskovaisen lyhyeksi jäänyt tapaaminen kahvilassa. Ihmisen, joka alkoi suoltaa minulle kiukkuaan siitä, että esimerkiksi NASA on valehdellut meille kaiken, että maapallo ei ole pyöreä ja niin edelleen. Hän oli vihainen siitä, että ihmiset kritiikittä uskovat tieteen valheisiin, kun totuus on uskossa ja Raamatussa.

Jäin sanattomaksi.

Hieman aiemmin olin lukenut Richard Dawkinsin teosta Maailman hienoin esitys ja herännyt sen puitteissa hämmästymään siihen tosiasiaan, että luomiskertomukseen ihan vakavissaan uskovat ihmiset eivät ole satuolentoja kuten lohikäärmeet ja yksisarviset, vaan että heitä on oikeasti olemassa ja että he ovat aivan totisesti sitä mieltä, että Jumala on luonut maailman ja että evoluutiota ei ole.

En ole aiemmin osannut kunnolla tajuta ja hahmottaa, että joku uskoo Raamatun tarinaan yhä tänä päivänä, tai ainakaan, että jopa Suomessa olisi tällaisia ihmisiä. Koska toisin kuin Raamatun laatimisen aikoihin, tiede pystyy nykypäivänä jo selittämään valtavasti asioita, ja Suomessa on koulutettu ihmisiä pitkään, eikä siksi enää olla uskon varassa. Tiede on ollut minulle niin itsestäänselvyys, etten ole ymmärtänyt, että joku voi sitä kyseenalaistaa. 

Dawkinsin teos herätti minut tutustumaan aiempaa tarkemmin myös sanan teoria merkitykseen. Jotkut väittävät, että teoria tarkoittaisi vain samaa kuin hypoteesi tai olettamus. Eli että evoluutioteoriakin olisi vain olettamus evoluutiosta, eikä siten lainkaan todistetummin oikeassa kuin Raamatun tarina siitä kuinka elämä on tänne planeetalle tupsahtanut.

Esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjassa olettamus on kuitenkin vasta toisena teoria-sanan merkityksissä. Ensisijainen merkitys on seuraava: yhtenäinen tietojen järjestelmä; tieteellinen selitys t. selitysjärjestelmä.

On totta, että tiede ei vielä pysty selittämään kaikkea. Se ei kuitenkaan keksi selityksiä hatustaan ja väitä niitä tosiksi. Jos jotain ei tiedetä, sanotaan, että vielä ei tiedetä, mutta koko ajan tutkitaan ja opitaan lisää. Ja se on totta.

Erikoisimmalta minusta tuntuu se, jos jotkut uskovaiset, kuten tämä kahvilassa tapaamani mies, syyttävät muita siitä, että nämä uskovat ”sokeasti” tieteeseen – eikö ehdoton usko Jumalaan sitten ole sokeaa? Mietin vain, kuinka kriittisesti nämä uskovaiset, jotka väittävät tiedettä valheeksi ja syyttävät muita tieteeseen kritiikittä uskomisesta, itse tarkastelevat omaa uskoaan ja perusteita sen taustalla. 

Itsekin uskon kyllä moniin asioihin, joita ainakin nykytiedon valossa voi pitää yliluonnollisina. Mutta se todella on uskoa, jotakin sellaista, jolla pyrin henkilökohtaisessa elämänkatsomuksessani paikkaamaan sellaisia aukkoja, joita tiede ei vielä pysty selittämään tai todentamaan sen enempää tosiksi kuin epätosiksikaan. 

Minulle on ilman muuta selvää, että tiede on tietoa ja usko pelkkää uskoa. Huolehdin rokotuksista enkä juo hopeavettä, vaikka pidänkin ametisteista ja mietiskelystä. Uskomuksistani on ollut elämääni iloa ja olen arvellut, ettei niistä ole kenellekään haittaa. Missään nimessä en esimerkiksi tuputa niitä muille tai edes mielessäni ajattele, että kenenkään tarvitsisi uskoa samoihin asioihin kuin minä. Ehkä tiede joskus vielä pystyy selittämään joitakin asioita, joita nykyään pidämme yliluonnollisina – pidettiinhän revontuliakin aikoinaan ties minkä henkien aikaansaannoksina. 

Sen sijaan siitä ei enää ole epäilystä, onko maapallo tuhansia vaiko miljardeja vuosia vanha ja onko evoluutio tosiasia vai ei. Tuntuu järjenvastaiselta ja jopa pelottavalta, että näistä asioista edes keskustellaan enää. Yhtä järkevältä vaikuttaisi keskustelu 2000-luvulla siitä, onko ihmisellä tavallisesti kaksi vai vaikkapa viisi korvaa.

Dawkinsin kirja sai minut kuitenkin ajattelemaan, että olenko ollut huolimaton, kun olen puhunut ja kirjoittanut asioista, joihin uskon. Olen nimittäin pikkulapsesta saakka pitänyt tiedettä niin itsestäänselvästi kaiken yläpuolella, etten ole koskaan ymmärtänyt uskomisista kertoessani painottaa, että ilman muuta tiede menee edelle. En missään nimessä halua kenenkään kuvittelevan, että olisin sitä mieltä, että uskomukset menisivät tieteen edelle. 

On ilman muuta selvää, että jos tiede jonain päivänä osoittaa uskomuksiani epätosiksi, en ala pängätä vastaan – silloinhan tiede on valaissut jotakin, joka ennen oli pimennossa, eikä sitä aukkoa ole enää tarvetta täyttää uskomuksilla, kun se on täytetty tiedolla.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: