Tähtikuvioita

Latasin jokin aika sitten puhelimeen ilmaissovelluksen nimeltä Starwalk 2. En ollut aiemmin ollut kiinnostunut tähtikuvioista, mutta halusin sovelluksen avulla löytää planeetat taivaalta. Olen viime viikkoina katsellut tiiviisti How the Universe works -dokumenttisarjaa, ja se on saanut minut lumoihinsa.

Kävipä kuitenkin niin, että sovelluksen myötä tähtikuviot veivät mennessään – sovelluksen avulla niitä on ollut helppo löytää ja opetella. On tullut aivan ihmeellinen olo, kun kuljen lenkillä yksin pimeällä tiellä ja taivas onkin yhtäkkiä täynnä valtavia hahmoja. Tunnistin alun perin Otavan ja Orionin. Nykyään tunnistan ja löydän taivaalta niiden lisäksi Kaksoset, Ajomiehen, Joutsenen, Kotkan, Kassiopeian, Ison Karhun, Härän ja Pegasuksen. Ehkä myös Karhunvartijan (tähän mennessä se on lymyillyt osittain horisontin tai matalien pilvien takana, kun olen koittanut sitä hahmottaa).

Ja olen oppinut, että Iso Karhu ja Otava eivät ole sama asia, vaan Otava on osa Isoa Karhua. Itse Iso Karhu on tähtikuviona paljon suurempi.

Planeettojen löytäminen ei ole ollut niin yksinkertaista, mutta Marsin olen onnistunut uskoakseni löytämään. 

Koko syksyn olen ihmetellyt missä Orion piileskelee, mutta torstaina löysin sen, kun se tuli esiin horisontin takaa. Olin lenkillä paria tuntia normaalia myöhemmin, joten ilmeisesti Orion tunnistettavine vöineen oli ollut aiemmin näkymättömissä.

Yksi mielenkiintoisimmista jäljityksistäni on ollut Andromedan galaksi. Katsoin Youtubesta kuinka sen voisi löytää, ja löysin vinkin kuinka se onnistuisi Kassiopeian tähdistöä apuna käyttäen. Kassiopeia muodostaa ikään kuin nuolen, joka osoittaa kohti Andromedaa. Paljaalla silmällä en tosin Andromedaa onnistunut löytämään, mutta otettuani kuvan löysin suhmuraisen valon kutakuinkin siitä paikasta, jossa galaksin pitäisi olla. Joten ehkä se on se?

Netistä tietoa etsiessäni huomasin, että melkein joka sivustolla tähtikuviot on esitetty erilaisina. Runko on aina kutakuinkin sama, mutta joillain sivustoilla tähtikuvioihin lasketaan kuuluvaksi mukaan paljon enemmän tähtiä kuin toisilla. 

Kuvasin torstaina taivasta omalla pihalla ja hahmottelin tunnistamiani kuvioita mukaan valokuviin. Kuvista kuvioita on vaikeampi löytää kuin taivaalta. En ole aivan varma ovatko nämä täysin oikein, mutta ainakin ne antavat suuntaa.

Hiukan oli revontuliakin. Loimut pyyhkäisivät haaleina aaltoina taivaan yli muutamaan otteeseen. Silmä on jo harjaantunut niiden löytämiseen. Tiedän, missä ilmansuunnassa ne ovat, jos ovat – jos ne ovat tullakseen, ne tulevat pohjoistaivaalta ja etenevät kuin aallot kohti etelää ainakin silloin, kun ovat vain hentoisia. Voimakkaina ne voivat täyttää koko taivaan, kuitenkin aina pohjoisesta aloittaen. 

Mutta tähdistä minulle tulee kotoisampi olo. Ne eivät huikentele, niihin voi aina luottaa.

Liityin tällä viikolla myös Ursaan – nautin tähtitaivaasta niin paljon, että se tuntui vähintäänkin oikealta teolta.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: