Kuvia lähimetsästä

Kävin sunnuntaina metsässä tutkailemassa hieman marja- ja tattitilannetta.

Mustikkaa löytyi vajaa puoli litraa, eli aika satunnaisesti vielä. Marjoja oli vain paikoin, ja sittenkin suurin osa oli raakaa tai kovin pientä.

Onneksi metsästä voi aina nauttia vaikka suurempaa saalista ei saisikaan.

Oli mukava rauhassa tutkailla tutun metsän pieniä yksityiskohtia. Tämä on jo neljäs syksy kun elän tämän metsän naapurissa.

Marjojen lisäksi metsästä löytyi monenlaista muutakin pientä ja kaunista.

Metsässä on paljon kaatuneita puita ja kaikenlaista maastoa, rakkaa, joenrantaa, kuusikkoa ja männikköä.

Mustikoiden joukkoon poimin variksenmarjaa jonkin verran. Marjoista saa ensi viikon smoothieihin hyvän lisän, vaikka tämän kerran saaliista ei pakkaseen saakka sen suuremmin riitäkään.

Eläimiä ei tällä kertaa hyönteisiä lukuun ottamatta näkynyt.

Paikoin varvut notkuivat marjaa. Suurin osa metsänpohjasta on puolukan peitossa, ja puolukoista ei ollut merkkiäkään vielä. Kun puolukat ovat kypsiä, pitää alkaa varoa rykimähuuruisia poroja. Vielä ei ole vaaraa niistä.

Monin paikoin olivat yksittäiset puolukanvarvut villiintyneet jo ruskan väreihin.

Lähtiessäni kotia kohti, löytyi vielä yksi aivan erinomainen tatti. Poimin sen matkaan ja paistoin iltapalaksi. Pilkoin joukkoon valkosipulia ja keitin vähän pastaa. Kermaa ei kaapista löytynyt, mutta hyvää oli ilmankin.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: