Yhtenä iltana tässä hiljattain teimme mieheni ja hänen tyttärensä kanssa pikku retken Kittilän Syväjärvelle. Muu seurue ei veteen uskaltautunut, mutta minä lähdin katsomaan mitä pinnan alla näkyy. Siellä olikin komea parvi raitapaitoja!
Ilta oli kaunis ja aurinkoinen, ja miehen tytär huomasi ahvenet jo laiturilta. Hossan kalaparvet vielä mielessä olikin mukava lähteä jälleen ahvenparvea katsomaan, joten pudottauduin laiturilta veteen ja lähdin pienelle kierrokselle.
Kaloilla olikin ihan mukavasti kokoa. Ne olivat paljon arempia kuin Hossan ahvenet, parvi ei päästänyt kovin lähelle ja pysytteli alapuolellani. Eivät ne kuitenkaan horisonttiinkaan hävinneet, joten kaikkein arimmasta päästä eivät olleet.
Syväjärven vesi on periaatteessa kyllä aika kirkasta, mutta kellertävää. Lisäksi kolkon näköisen pohjan tomu on helposti pölähtävää sorttia, joten yksikin liian kova potku lähellä pohjaa sameuttaa veden. Vedessä leijuva höttö ei ainoastaan haittaa näkyvyyttä, vaan hämää myös kameraa, joka ei enää tiedä, mihin pitäisi tarkentaa. Niinpä valtaosa kuvista olikin tällaisia:
Rantaheinikossa oli pikkiriikkisiä ahvenia.
Tältä reissulta mukaan jäi kivojen muistojen, kuvien ja raikkaan olon lisäksi jälleen yksi viehe – sekä iltapalaa. Uintireissun jälkeen nimittäin pidin pienen onkitauon, ja tulihan sieltä saalistakin. Tuntui kyllä aika ikävältä onkia ja mäiskiä päähän kaloja, joiden kanssa juuri olin uinut. Ehkä alkaisi olla minunkin jo aika ryhtyä kasvissyöjäksi.
Saari avaruudessa 