Tänään työpäivän päätteeksi satoi vettä, joten suunnitellun venereissun sijaan päätimme miehen ja hänen tyttärensä kanssa lähteä kodalle järven rantaan. Pakkasimme mukaan nakit ja makkarat ketsuppeineen sekä onget ja madot.
Ajomatka oli lyhyt, mutta sen aikana sade loppui ja aurinko alkoi paistaa. Olin iloinen, sillä olin aikonut käydä snorklaamassa sillä aikaa kun makkarat paistuisivat.
Retki veden alle paljasti, että madot kannattaakin ehdottomasti virittää koukkuun ja kokeilla hiukan kalaonnea.
Joku muukin oli kokellut narrata eväkkäitä, laiturin alta löytyi kesän kolmas viehe. Ei ollut Kuusamo-uistin tällä kertaa, kuten Hossasta löytyi. Tämä oli Blue Fox.
Ennen ongintaa oli kuitenkin aika syödä hiukan nakkeja. Aiempi kalaonnemme on ollut sen sorttista, että emme tälläkään kertaa olleet luottaneet siihen, että päivällinen nousisi järvestä.
Kodassa oli kotoisaa ja lämmintä. Nakit ja makkarat hävisivät nopeasti parempiin suihin.
Sitten oli aika siirtyä onkimaan. Viritin madon miehen tyttären Angry birds -onkeen, ja ennen kuin olin ehtinyt omaa onkeani edes kuntoon saada, nappasi hänellä jo. Kala pääsi kuitenkin irti.
Itsekin päästin kaksi kalaa vapaaksi, ensimmäisen tarkoituksella ja toisen – paljon isomman – vahingossa. Kolmannen sain sitten jo listittyä ja pussiin. Arvelin, että ongin vielä pari lisää, mutta sen jälkeen syönti loppuikin täysin. Pyysin miestä ottamaan minusta kuvan muistoksi ennen kuin lopettelimme. Tukka nutturalla, huppari päällä ja verkkarit ja crocsit jalassa en olisi voinut enempää oma itseni olla.
Tällä laiturilla kuvasin muuten talvella revontulia.
Nyt tunnelma oli onneksi kesää parhaimmillaan. Ruohokanukat kukkivat ja puro solisi.
Reissun jälkeen kävin vielä lenkillä.
Joki on tyyni ja ilma seis.
Naapuri oli laittanut riippumaton.
Nyt on illan elokuvan aika. Ja paistetun ahvenen ❤
Saari avaruudessa 