Kirkasvetinen oli Hossassa ihkaensimmäinen snorklauskohteeni. Nimen perässä tietenkin olin liikkeellä, ja koska kohde on tien vieressä, oli matala kynnys lähteä sitä katsomaan.
Kirkasvetinen oli kirkasvetinen, mutta vaikka paikkaa mainostetaan juuri kalastuskohteena, en törmännyt siellä yhteenkään sinttiin saati vonkaleeseen. Rannalla oli useampi kalastuslaituri, ja olipa siellä tulipaikkakin sekä joku leiriytynyt riippumattoon.
Pohja oli höttöinen ja rannassa suht matala, joten piti olla kovin varovainen ettei omilla liikkeillään nostattanut höttöä pohjasta.
Jostain syystä pohjassa oli paljon kantoja. Onko niitä kipattu sinne joskus? Oli siellä puunrunkojakin, mutta erillisten kantojen määrä pisti silmään.
Yritin bongailla kaloja kantojen suojista, mutta en osunut löytämään ketään. Myöhemmissä kohteissani Huosilammessa ja Öllörissä kaloja oli kuin akvaariossa.
Niljakkaan ja jotenkin epäilyttävältä tuntuneen pohjan vuoksi olin todella iloinen, että olin tälläkin kertaa liikkeellä kumitossut jalassa. Kun pitää ponnistaa vaikkapa vedestä takaisin laiturille, on ihanaa, ettei tarvitse miettiä mitä jalan alla on. Käytän kumitossuja kaikkialla paitsi jos kohteessa on aivan selkeä, puhdas hiekkaranta.
Kirkasvetinen oli mielenkiintoinen käydä katsomassa, mutta toisin kuin Öllöriin ja Huosilampeen, ei minulle jäänyt poltetta palata Kirkasvetiseen. Mutta kuka tietää, saatanpa hyvinkin joskus sittenkin siellä pyörähtää uudelleen.
Saari avaruudessa 