Lapin jokien rantavesistä tapaa usein pieniä parvikaloja, joiden minulle on kerrottu olevan mutuja. Minulle ne tuovat akvaarioajoiltani mieleen leväbarbit mustine kylkiviivoineen.
Kävin tänään kuvaamassa mutuja Ounaksen rannassa, ja heitä oli toden totta paikalla jälleen varsin monta. Osa oli aivan pieniä, osa paljon suurempia – suurimmatkin kuitenkin vain suurin piirtein pikkusormeni kokoisia.
Ounaksen rantavesissä on ihan hyvä kuvata, kunhan auringonvaloa riittää. Vesi ei ole mitenkään ihmeellisen kirkasta, mutta sopivan kirkasta kuitenkin, kun ei kovin syvälle mene.
Mutuilla on hyvä suojaväri. Alla olevassa kuvassa kaloja on kokonainen parvi.
Nämä kuvat on otettu Olympuksella. Olen oppinut pikkuhiljaa edes jotenkin pelaamaan sen tarkennuksen kanssa, ja rantavedessä kun riitti kaloja, valoa ja aikaa, oli hyvä treenata taas hieman lisää.
Etenin vastavirtaan niin, ettei minun pohjasta nostattamani tomu samentanut vettä ja tullut kuviin – ainakaan suurimmaksi osaksi. Kaikenlaista tällaista oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Ahventen seurassa voi olla hyväkin idea kuopaista pohjasta hiukan hippuja liikkeelle, koska kalat kokoontuvat silloin uteliaina katsomaan, olisiko hippujen joukossa apetta.
Alla keväällä tulvien aikaan rannalta kuvaamani video.
Saari avaruudessa 