Tulvan pitäisi olla pahimmillaan tulevien muutaman päivän aikana. Tällä viikolla useampana yönä peräkkäin vesi nousi meidänkin kohdalla, hiipi hiljalleen rantapenkan yli tulipaikalle. Viime yönä se ei noussut enää, mutta nousu taitaa jatkua ainakin kirkonkylällä, missä Sodankylän-tie näyttäisi olevan jäämässä veden alle hetkenä minä hyvänsä.
Ei nousu meilläkään välttämättä pysähtynyt ole, koska tulvahuipun pitäisi olla vasta alkuviikolla. Kaikki vaikuttaa kuitenkin rauhalliselta ja vedellä olisi vielä kunnon nousu ennen kuin se olisi torpassa.
Yhtenä päivänä töitä tehdessä huomasin, että joelle laskeutui kummallisen näköinen lintuparvi. Lintujen muoto ja lentotapa kertoi, että ne olivat kahlaajia, ja aika pieniäkin vielä. Tuntui aivan oudolta, että kahlaajaparvi laskeutuisi uimaan keskelle joenselkää (kahlaajat eivät yleensä ui), joten otin kiikarit ja tarkistin keitä tulijat olivat. Ne olivat vesipääskyjä! Kameran paraskaan zuumi ei aivan yltänyt lintuihin saakka että olisin saanut kovin hyvää kuvaa, mutta yhden pienen kuvamuiston silti sain tästä eloisasta parvesta, ennen kuin ne vain hetkeä myöhemmin nousivat jälleen lentoon ja jatkoivat matkaansa.
Seuraavana aamuna kuuntelimme miehen kanssa, että mitä kumman naputusta ulkoa kuului. Luulimme naapurin miehen askaroivan pihallaan jotakin vasaralla. Kun kurkkasin ikkunasta, näin, että koputtelija olikin tulipaikalle saapunut koppelo.
Eilen pihakuusessa oli pohjantikka – sellaista en muista aiemmin nähneeni. Tämä kevät on muutenkin ollut oikea lintukevät, en ole varmaan koskaan ennen nähnyt yhden kevään aikana niin paljon eri lintulajeja kuin tänä keväänä. Vesipääskyjäkin olen muistaakseni nähnyt vain kerran aiemmin ja sekin oli Islannissa.
Yötön yö alkoi tällä viikolla.
Talviturkin heitin luonnollisesti heti. Pari kertaa olen jo käynyt pulahtamassa ja olen niin onnellinen että veteen taas pääsee.
Saari avaruudessa 