Kesällä 2019 Kittilän Syväjärvestä muodostui minulle paikka, johon palasin uudelleen ja uudelleen. Syväjärven pohjan tomuinen ja kivinen maisema ei ole ainakaan laiturin läheisyydessä erityisen mielenkiintoinen, mutta yleensä paikalla on parvi pieniä ahvenia, mikä tekee melkein jokaisesta käyntikerrasta kiinnostavan.
Ensimmäiset reissut Syväjärven pinnan alle tein Olympus Tough TG5:n kanssa. Kameran valovoima ei auringosta huolimatta aivan riittänyt kuvata pohjaan saakka (ja myös veteen leijumaan sekoittunut tomu haittasi kuvia), mutta kuviin tallentui kuitenkin ainakin muisto siitä, että sain leijua varsin suuren ahvenparven yllä (kuvat alla).
Myöhemmin kesällä palasin paikalle Fujifilmin ja sukelluspussin (Dicapac) kanssa. Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun tämä yhdistelmä oli pinnan alla tositoimissa – no, kerran aiemmin olin testannut sitä hiukan Ounasjoessa. Tein siis sukelluspussin kanssa joka tapauksessa vasta tuttavuutta.
Oli aurinkoinen ja tyyni päivä, vesi oli lämmintä eikä ollut kiire – ensimmäinen harjoittelukerta oli siis varsin mukava. Pussin kömpelyys paljastui kyllä nopeasti, mutta kuvat nähtyäni en antanut sen enää haitata.
Ahvenparvea ei tällä kertaa näkynyt missään, mutta onneksi yksi iso raitapaita päätti tulla minulle malliksi.
Kala pyöri ympyrää suoraan alapuolellani ja oli sellaisessa hassussa kenottavassa asennossa, jossa ahvenet tapaavat olla, kun ne mulkoilevat ylöspäin. Selkäevä terhakkaana pystyssä ja erittäin tarkkaavainen ilme kasvoillaan. Olin niin iloinen tästä kohtaamisesta, sain lisää buustia etsiä aina vain uusia mahdollisuuksia kuvata kaloja uudella kameralla.
Kuvauspussiin jää hiukan ilmaa, joten se toimii (harmillisesti) kellukkeena. Niinpä kamera–pussiyhdistelmän painaminen pohjaan ja kuvan ottaminen käsi ojossa suoraan alaspäin ei ole ihan helppoa. Mutta voi pojat, kuvaaminen on silti hauskaa. Tulen takuulla tulevinakin kesinä palaamaan Syväjärvelle aurinkoisina iltoina katsomaan, mitä pinnan alla näkyy.
Saari avaruudessa 