Alkukesällä 2019 tein syntymäpäiväretken Hietajärvelle. Olin käynyt siellä kerran syksyllä vuosia aiemmin, ja järven kirkas vesi oli jäänyt mieleeni. Niinpä kesän 2019 ensimmäiset kunnolla lämpimät päivät ajoivat minut liikenteeseen – halusin kokea paikan snorklaten.
Järvelle on muutaman kilometrin kävelymatka. Parkkipaikalla oli autoja, mutta reitillä ei ollut ketään. Aurinko lämmitti ihan kunnolla ja odotin kieli poskella veteen pääsemistä.
Hiekkaranta levittäytyi kaarevana ja valkoisena, järvi näytti paratiisilta. Rannalla oli muutama muukin ihminen, mutta uimassa ei ollut ketään. Oli vasta aivan alkukesä ja arvasin kyllä, että vesi on todella viileää.
Etsin rannalta rauhallisen kulman hieman kauempana ihmisistä, jätin päällivaatteet ja repun rannalle ja suuntasin veteen. Se oli aika kylmää.
Maisema pinnan alla oli tasainen hiekkakenttä – ei kaloja eikä juuri kasvejakaan. Yhdestä kohdasta löysin vedenalaisen nurmikon.
Kuvailin pinnan alla jonkin aikaa, mutta kovin kauaa ei siellä tullut viivähdettyä tällä kertaa – Pohjois-Lapin vedet eivät ole kovin lämpimiä siinä vaiheessa, kun puut ovat hädin tuskin hiirenkorvilla. Niin kauan kuin siellä ilkesi olla, nautin siitä kuitenkin täysillä. Värimaailma oli kuin Karibialla.
Tuolta reissulta kotiin päästyäni taivas repesi aivan täysin ja alkoi yksi hurjimmista ukkoskuuroista mitä olen eläessäni nähnyt. Seurailin kotikuistilta, kuinka telkät hakeutuivat Ounasjoen keskelle ja sukeltelivat ja kelluivat siinä kuin valkoiset korkit.
Hieman myöhemmin samana kesänä palasin paikalle uudelleen. Vesi oli lämmennyt jo mukavasti, ja lähdin tällä kertaa tutkimaan toista kohtaa rannasta, sellaista, jossa veteen on kaatunut puita. Siellä olikin paljon mielenkiintoisempi maisema tutkailtavaksi, mutta ei kalan kalaa jostain syystä.
Tuona päivänä oli kova tuuli, joka oli sekoittanut järven vettä ja nostattanut esille kaikenlaisia hiukkasia. Kameralla (Olympus Tough TG5) oli sen vuoksi tarkennusvaikeuksia.
Hietajärvi on takuulla yksi jokakesäisistä kohteistani, sillä se ei sijaitse kovinkaan kaukana ja on yksi hienoimmista järvistä joissa olen käynyt. Tutkimattomia rantoja riittää, tulevina retkinä aion kulkea vedessä pidempiä matkoja.
Saari avaruudessa 