Sodankylän-kotimme takapihalla virrannut Ahvenjoki koukutti minut vedenalaiskuvaukseen. Enää ei riittänyt se, että sain olla vedessä ja nauttia sen kannattelusta ja viileydestä – halusin ottaa kuvia pinnan alta.
Ostin ensimmäisen vedenalaiskamerani keväällä 2018, se oli Olympus Tough TG5. Kotijoen ahvenilla oli valtava vaikutus siihen, että innostuin vedenalaiskuvaamisesta lopulta toden teolla.
Minulla oli tapana viettää aikaa joessa ennen kaikkea kesäpäivinä, ja kun kamera oli hommattu, tuli sitä luonnollisesti kokeiltua myös pinnan alla. En olisi osannut arvata, kuinka hyviä kuvia kovasti virtaava joki kaloineen voisi antaa.
Ensimmäiset kuvat olivat suttuisia.
Ne kuitenkin paljastivat, että joessa on elämää. Kerta toisensa jälkeen palasin veteen kameran kanssa.
Hiljalleen kuvat paranivat.
Kuvaaminen oli todella palkitsevaa, mikä lisäsi innostusta. Oli upeaa huomata kuinka hyviä kuvia oli mahdollista saada, kunhan tarkennus osui kohdalleen ja valoa riitti. Ahvenet olivat uteliaita ja tulivat minua katsomaan joka kerta isolla porukalla. Ne hakeutuivat kylkeni viereen ja nyppivät sormia, kun jouduin pitämään pohjasta kiinni ettei virta olisi vienyt minua mennessään.
Niinpä ne tarjosivat minulle mahtavat harjoittelumahdollisuudet hioa kuvaustaitojani.
Ahvenjoen ahvenilla oli siis minuun suuri vaikutus harrastukseni alussa. Nämä kaverit olivat aina paikalla ja saivat aina hyvälle tuulelle. Suurin osa kuvista meni mönkään, mutta se kuuluu asiaan. Muistot ovat sitäkin ihanampia!
Ahvenjokea seuraava kuvauskohteeni, ensimmäinen varsinainen vedenalaisretkikohteeni oli Sodankylän Hopialampi. Siitä retkestä kerron seuraavassa jutussa.
Saari avaruudessa 