Kummallinen kevät ja selviytyminen siitä

Kevät 2020 on kyllä erikoisin pitkään aikaan. Ehkä ikinä minun elinaikanani. Kaiken tekemisen ja suunnittelun yllä leijuu koko ajan koronatiedostus ja virukseen liittyvät rajoitukset. Vanhemmat eivät ole päässeet tekemään perinteistä kevätreissuaan tänne Lappiin, enkä minä ole päässyt tekemään omaa kevätreissuani etelään – olen yleensä keväisin käynyt kesää vastassa etelässä, kun sillä kestää ikuisuus ehtiä tänne pohjoiseen. Jokakeväinen etelänreissu on ollut kuin elvyttävä happimaski jolla olen sitten selvinnyt Lapin kesään saakka.

Lunta on edelleen nivusiin saakka – kyllä, kävin eilen kokeilemassa – eli siinä mielessä tämä kevät on ehdottomasti suoraan sanottuna paskin mitä minun Lappi-vuosilleni on mahtunut. Tai ainakin yhtä paska kuin kevät 2017. Lisätään siihen vielä se, että alkutalvella lumi jäi maahan jo lokakuussa, joten tässä on todennäköisesti meneillään ainakin 8 kuukauden lumijakso ja se hajottaa aika rajusti.

Sen lisäksi on sitten vielä ilmeisesti tulva tulossa. Pari viikkoa lienee vielä rauhallista ja sitten katsotaan toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun, että lainehtiiko Ounasjoki tuvan lattialla… Ely on ainakin antanut isot varoitukset.

Kaikista näistä kummallisuuksista huolimatta minulla on yllättävän hyvä olo. Jos ei oteta huomioon sitä, että minun tekisi mieli sulattaa lumet pihalta liekinheittimellä ja räjäyttää joen jäät taivaan tuuliin, olen yllättävän pirteä ja rauhallinen. Jopa jokakeväinen kevätväsymys on tänä keväänä pysynyt poissa.

Tämä kaikki johtuu epäilemättä siitä, että korjasin talvella ruokavaliota aika rajusti – kroppa ei kestä enää epäterveellistä ruokaa, ei edes vehnäleipää saati mitään vielä huonompaa. Olen alkanut myös päivittäin syödä marjoja ja huolehtia aiempaa paremmin esimerkiksi kuidun ja D-vitamiinin saannista. Lisäksi kävelylenkkien lisäksi olen ottanut tavaksi pienen pilatesjumpan päivittäin, ja iltaisin olen kokeillut meditaatioharjoituksia nukkumaan mennessä. Odotan jännityksellä millaisia vaikutuksia päivittäisellä meditaatiolla on pidemmän päälle. Nykyajalle kiitos siitä, että Youtube ja Spotify tarjoavat meditaatioharjoituksia ja -opastusta.

Ihan hirveästi saan voimaa myös Nightwishin musiikista ja siitä, millaisia vuoren kokoisia tunteita ja tuntemuksia musiikki saa sisimmässä aikaan ja millaisia energioita se saa liikkeelle. Sielu tuntuu puhdistuvan ja kirkastuvan aivan ennenkokemattomalla tavalla ja kehossa tuntuu samalta kuin vastarakastuneena: onnelliselta, innostuneelta, voimakkaalta ja voittamattomalta. Tuntuu kuin olisin valaistunut löydettyäni tämän musiikin elämääni ja mietin, miten ihmeessä en ole sitä aiemmin löytänyt. Ilmeisesti aika oli oikea juuri nyt.

Ja kaipa sitä osaa olla näin koronan kanssa myös ihan uudella tavalla kiitollinen kaikesta mikä on hyvin. Syvä lumihanki, peruuntuneet suunnitelmat tai edes tulvapelko eivät tunnu kovin pahalta kun osaa olla kiitollinen siitä, että lähipiirillä on kaikki hyvin ja kaikki ovat pysyneet terveinä.

Alla kuvia naapureistamme.

Naapurin mouruava kollikissakin on taas jo löytänyt tiensä tänne, pysyttyään koko talven poissa. Edelliset naapurin kissat on piekana kuulemma syönyt ja syöttänyt pesueelleen (Pitäneekö paikkaansa? Minun tietääkseni piekana syö vain myyriä ja sammakoita). Miehen kanssa mietimme illalla nukkumaan käydessä, mahtaako kettu olla vaaraksi kissoille. Repesimme nauramaan mielikuvalle siitä, että kettu viilettäisi häntä suorana kissasta tehty karvalakki päässä ja että piekanalla on jossain nyt kissatohvelit jalassa.

Musta huumori on tämän kevään tavaramerkki.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: