Kevään tuoksu

Eräänä aamuna tällä viikolla ensimmäistä kertaa ilmassa tuoksui kevät. Sellainen märkä ja elävä tuoksu, johon sekoittuu auringon esiin sulattamia ja kuivaamia kiviä, kuraa, kaarnaa, havuja, jäätä ja lunta. Ilma oli asteen pari plussalla, tintti lauloi puussa kevättä.

Olemme saaneet mökkinaapureita. On yllättäen ihan kotoisa olo, kun lähistön mökeillä on ihmisiä ja savu nousee piipuista. Jäällä liikkuu väkeä kelkkojen, koirien ja suksien kanssa, jotkut pilkkivät. Maailmankriisi ei meidän ikkunastamme näy, vaan tunnelma on kuin tavallisena pääsiäisenä.

Muita ohikulkijoita en ole kuvannut, mutta jänöjä senkin edestä. Sain isiltä pienen kameran jossa on hyvä zoomi, sillä on hyvä kuvata eläimiä kunhan valoa on tarpeeksi. Ensimmäisessä kuvassa näkyy pupun selässä jo läikkä kevättä.

Levillä sen sijaan on aavemaisen hiljaista. Kauppareissulla voi helposti käydä niin, ettei näe muita kuin kaupan kassan – hänkin on nykyään suojapleksin takana. Jos jonoa on, ihmiset seisovat parin, kolmen metrin päässä toisistaan. Hyvä niin.

Tällä viikolla kävin terveyskeskuksessa poistattamassa ehkäisykapselin ja koko paikka oli melkein kuin aavetalo. Hämärä ja täysin hiljainen, vain siistijärouva kulki hiljaa käytävillä lattioita pesemässä. Uutisista on saanut kuvan että Kittilässä olisi pahakin tilanne koronan kanssa, ja niin ehkä onkin, mutta ainakaan terveyskeskuksessa ei tunnelma olisi voinut olla rauhallisempi.

Meille osui miehen kanssa pari päivää yhteistä vapaata tällä viikolla. Päätimme siivota pihavaraston ja laittaa siitä vieras-/työhuoneen. Laitoimme huoneeseen parvisängyn, jonka alle minä sain työpöydän. Voin tehdä siellä töitä esimerkiksi silloin, kun mies nukkuu yövuorojen aikaan päivisin kotona ja tarvitsee hiljaisuutta. Ja kesällä siellä voi olla mukava työskennellä muutenkin, kun ovea voi pitää auki ja se on vähän kuin työskentelisi ulkona mutta silti työpöydän ääressä. Tilasta tuli siisti ja kätevä. Kyseinen piharakennus oli tehty liian sieväksi ollakseen pelkkä varasto, joten nyt se pääsee paremmin arvoonsa.

Seuraavalle vuorokaudelle on luvattu lähes tauotonta lumisadetta, ja taivas onkin jo pilvessä. Onneksi ensi viikolle näyttää hyviä plusasteita – jospa se kevät nyt kuitenkin etenisi.

Meillä on ostettuna heinä–elokuun taitteeseen liput Kuopio Rockiin, mutta on hyvin mahdollista, että tilaisuus perutaan. Uskon ja toivon kuitenkin, että vaikka Nightwish jäisikin Kuopiossa näkemättä, niin voisimme silti tehdä jonkinlaisen kesälomareissun, jonka varrella voisimme nähdä myös perhettä. Mieleni tekisi snorklaamaan Hossaan, Kiteelle ja Kuopioon, ja ihaninta olisi jos samalla voisi nähdä siskoa ja vanhempia. Vaikka sitten vain pihalla istuskellen, jos ei muuten. Toivon kamalasti että se olisi kesällä jo mahdollista. Toinen sisko puheli että voisi kesällä tulla täällä käymään – uskon ja toivon, että sekin toteutuu.

Uudenmaan rajat aiotaan kuulemma avata jo ensi viikolla. Se tuntuu oudon aikaiselta minusta, mutta kaipa asia on päätetty asiantuntijuuteen eikä minun tuntumaani nojaten.

Kylätiellä olen nähnyt pulmusia, mutta pihallemme ne eivät ole laskeutuneet. Runsain mitoin sen sijaan on talitiaisia, taviokuurnia, urpiaisia ja kuukkeleita. Myös hömö- ja lapintiaiset käyvät edelleen, mutta eivät enää hallitse lintulautaa kuten sydäntalvella. Harmaapäätikkaa ei ole näkynyt aikoihin, muita tikkoja ei lainkaan. Hiiripöllö kävi kerran. Eräänä iltana kun tulimme miehen kanssa kaupasta, näin kuinka jokin valtava lintu lensi hänen yläpuoleltaan metsään aivan täysin ääneti. Sen oli pakko olla jokin iso pöllö, mutta näin vain mustan siluetin ja säikähdinkin aika lailla, joten en osaa jälkikäteen arvioida olisiko se voinut olla lapinpöllö vai peräti huuhkaja. Suopöllöä suurempi se oli huomattavasti, suopöllöjä olen nähnyt täällä aiempina vuosina vaikka millä mitalla.

Tänään aion tehdä elämäni ensimmäistä kertaa verilettuja.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: