Maaliskuu lähenee loppuaan

Tänään oli upean aurinkoinen päivä, lämmintä oli varjossakin yli viisi astetta. Vesi lorisi katoilta alas ja lumi suli kohisten. On sitä silti vielä lähemmäs metri, mutta tielle olivat ensimmäiset pälvipaikat ilmestyneet tämän päivän aikana.

Tulin ensimmäistä kertaa kokeilleeksi nykyisen kamerani timelapse-ominaisuutta. Laitoin kameran ruksuttamaan lintujen ruokintapaikalle hetkeksi. Yksittäisiin ruutuihin jäi ihan hauskoja otoksia ruokintapaikan elämästä.

Hetken aikaa linnut empivät tulla kuvattaviksi, mutta sitten vipinää alkoi tulla. Ihan hauska pätkä siitä tuli 🙂

Kuukkeleita oli tänään jo seitsemän. Ihan kunnon parvi!

Tänään kerrottiin että ravintolat yms suljetaan, ja ymmärsin myös että Uusimaa eristettäisiin. Levi suljettiin jo viikonloppuna, vaikka sen piti sulkeutua vasta ensi perjantaina. Ihmiset alkoivat rynniä Lappiin, niin hiihtokeskukset laitettiin hopusti kiinni.

Välillä mietin että jos en yhtään seuraisi uutisia, tietäisinkö koko tilanteesta mitään. Ainoa asia, joka omassa elämässäni on konkreettisesti koronasta toistaiseksi näkynyt, on kaupassa oleva kehotus pestä käsiä ja pitää etäisyyttä muihin. Ja tietty jos koittaisin kohta varata lentoja etelään, niin se ei onnistuisi, koska lentoja ainakaan Kittilästä ei enää taida olla. Ehkä viimeistään pääsiäisenä huomaisin jotain kummaa myös Levin katukuvassa, ainakaan yhtä pahaa ryysistä siellä ei pitäisi olla kuin tavallisena pääsiäisenä, mutta mistä sitä tietää. Ja postissakin pitäisi olla tulossa jokin koronaohjeistus.

Ehkä merkittävin muutos omassa elämässä on ollut kasvava huoli läheisten puolesta. Sitä poden kyllä paljon.

Joissain uutisissa povataan, että maailma muuttuu koronan myötä pysyvästi. Minun on hieman vaikea suhtautua sellaiseen puheeseen. Varmasti joitain asioita muuttuukin pitkäksi aikaa ja ehkä jopa pysyvästi, mutta en jaksa uskoa, etteikö uusiin asioihin voisi sopeutua ja etteikö osa niistä olisi jopa hyviä muutoksia.

Osa minusta toivoo että olisi jo toukokuun loppu, tämä hässäkkä alkaisi olla ohi, kesä olisi täällä ja pääsisi taas uimaan ja saisi tavata perhettä. Toisaalta, olen koko talven ajan odottanut kesää, joten koronalla ei ole sen asian kanssa ole tekemistä.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: