Illalla jänis pyöri pihalla – melkeinpä suoraan olohuoneen ikkunan alla – pitkän aikaa. Hän oli siinä kaikessa rauhassa, vaikka liikuimme sisällä olohuoneessa ikkunan takana.
Tuntui hauskalta, kun ikkunasta ulos katsoessa iso jänö istui lumikasan päällä puputtamassa lintulaudan antimia ja katseli samalla sisälle taloon. Hän jäi aterioimaan vielä silloinkin kun me jo menimme nukkumaan. Ihan kuin meillä olisi uusi lemmikki.
Tänään pää tuntuu kevyeltä, niska jäykältä ja kurkunpää kuivalta. Jokohan se korona kerkesi?
Saari avaruudessa 