Tein päätöksen sulkea instagram-tilini. Vaikka tilistä on ollut paljon iloa – sitä kautta on ollut mukava seurata tuttujen sekä samanhenkisten ihmisten kuulumisia, ja esimerkiksi retkeilijöiden retkisisältöjä – tuntui tämä päätös minusta helpottavalta. Olen punninnut sitä talven ajan tunnustellen, antaako tili enemmän kuin se ottaa. Olen todennut, että tili ottaa liikaa – instagram on niin koukuttava, että minun tulee roikuttua siellä turhaan joka päivä. Jos se ei heti avatessa tarjoa jotain kiinnostavaa, niin sitten sitä kiinnostavaa sisältöä lähtee aikansa kuluksi etsimään ja hups – taas kului puoli tuntia hukkaan.
Minulla oli alun alkaen ajatuksena myös, että tili toimisi itselleni ikään kuin kuvapäiväkirjana ja ajattelin, että niihin muistoihin olisi kiva palata. Olen kuitenkin huomannut, ettei niihin tule palattua, kuvia vain kasaantuu ja kasaantuu. Muistojen tallettajana tämä blogi on minulle paljon merkityksellisempi, ja täällä tulenkin aina silloin tällöin palanneeksi vanhoihin teksteihin ja tunnelmiin. Siksi aionkin ehdottomasti jatkaa blogin kirjoittamista yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin ennenkin.
Koko talven instagram-asiaa punnittuani päätöksen taisi sinetöidä minuun voimakkaan vaikutuksen tehnyt Noise, jonka videon voi katsoa vaikka tästä. Videon viesti osui ja upposi niin, että pohtimiset jäivät taakse ja päätös oli helppo tehdä. Olen iloinen kaikista ihmisistä jotka ovat seuranneet tiliäni ja kommentoineet kivoja juttuja. Mutta aika aikaa kutakin! Haluan, että jatkossa vietän aina vain vähemmän aikaa musta peili kourassa.
Nyt aion lähteä ulos.
Saari avaruudessa 