Eilen kiiri pihapiiriin ihan oikeita auringonsäteitä. Ne muuttivat korkeiden kuusten latvat oransseiksi. Eipä ole moista näkyä aikoihin saanut nähdä.
Kävelin rantaan katsomaan, näkyykö aurinkoa suoraan. Ja näkyihän se, juuri ja juuri, kuvaan ei tosin näyttänyt juurikaan ikuistuvan. Mulla oli miehen isot lenkkarit jalassa ja meinasin liukastua takapuolelleni, kun niissä ei ollutkaan lumisen rinteen edellyttämää pitoa.
Vein linnuille päivän pähkinäannoksen samalla.
Kohta taivas vetäytyikin pilveen ja on siinä edelleen.
Lunta tuli toissayönä kymmenisen senttiä. Onneksi en silloin mennyt riippumattoon, olisin herännyt kinoksen alta. Eilen illalla saatiinkin tehdä taas lumitöitä. Television sääennusteen mukaan meillä on nyt metri lunta. Mietin, pitäisikö sitä pudotella jo katolta. Muut eivät näytä pudottelevan ja rakennuksen pitäisi olla kyllä vankkaa tekoa, mutta jotenkin metri tiivistä lunta katolla tuntuu hiukan epäilyttävältä.
Kylän keskustassa ollut iso ja aikoja sitten hylätty kummitustalo on romahtanut hiljattain lumikuorman painosta.
Pihaa hämärän aikaan hallitseva jättiläisjänis säikäytti miehen kuistilla toissaillalla. Myös eilen jänis oli paikalla, kun siirryin riippumattoon yhdeksän jälkeen illalla. Sainkin itselleni oikein mukavan ja lämpimän pedin aikaiseksi, minulla oli monta lämmintä peittoa alla ja päällä, ja hurjasti vaatteita. Pakkasta oli ehkä seitsemän astetta.
Kuuntelin podcastia Kittilän Lainion elämäntapaintiaaneista hetken aikaa, mutta sitten laitoin sen pois ja aloin kalastella unta. Maailma oli aivan käsittämättömän hiljainen. Ei minkäänlaista ääntä kuulunut mistään, ei läheltä eikä kaukaa. Uni tulikin aika pian.
Kylmä ei ollut mutta kohta heräilin siihen, että lonkkaan sattui. Käänsin kylkeä, ja kohta sattui toiselle puolelle. Silloin tajusin, että riippumatto oli venynyt niin, että lonkkani olikin maata vasten. Vielä alkuillasta olin keinahdellut riippumaton tuudittamana maankamaran yläpuolella, mutta nyt olin maassa. Olisi varmaan ollut järkevää nostaa riippumattoa kun maahan tuli kerros lunta, vaikka olinkin lapioinut matolle paksuun hankeen poteron.
No, en jaksanut alkaa säätämään mattoa, vaan siirryin sisälle nukkumaan joskus kahden maissa. Kylläpä tuntui oma sänky taas hyvältä!
Saari avaruudessa 