Heti kaamoksen päätyttyä luonto on alkanut täyttyä väreillä. Oranssi ja pinkki ovat vallanneet valoisan ajan taivaat.
Kävin päivällä happihyppelyllä ulkona ja valokuvasin taivasta ja rantakoivuja. Ketään muuta ei näkynyt eikä kuulunut olevan liikenteessä, mutta pihan lumihanki on aivan täpötentäynnä pupun jälkiä.
Linnut kyllä viipottivat tuttuun tapaansa lintulaudalla. Näinä aikoina on kamalan tärkeää, että tarjolla on ruokaa aina edes jonkinlaista. Minulla on siemenien lisäksi lintulaudalla aina talipötköt ja talipalloja. Päivisin vien sinne pähkinöitä, mutta ne ovat niin suosittuja että katoavat nopeasti. Kädestä tarjoamani tusina pähkinää katosivat parempiin nokkiin sekunneissa.
Kissa seurailee pihan elämää pakkasten paukkuessa mieluiten ikkunan takaa. Välillä se pyytää ulos ja maksimissaan viiden minuutin päästä taas jo takaisin sisälle.
Pakkasta on kymmenisen astetta – jos illalla ei ala lumipyry, voisin tänä yönä kokeilla riippumattoa. Ehkä.
Hiljaisia aikoja vielä eletään. Kuitenkin nyt tuntuu jo sydämessä, että kesää kohti mennään. Hiljalleen on enemmän valoa, enemmän energiaa ja enemmän jotain tekemistä. Huomenna ainakin tekemistä taitaa piisata kolan ja lumilapion kanssa, jos ennusteet pitävät paikkansa.
Saari avaruudessa 