Revontuli-ilta

Sain eilen illalla töiden jälkeen puhdin kolata ja lapioida lunta oikein apinan raivolla niin, että pihalle tuli taas kunnolla tilaa. Linko on syväjäässä.

Siinä tunnin lapioinnin jälkeen satuin katsomaan taivaalle. Luulin ensin näkeväni otsalamppuni valossa vain häiveen oman hengitykseni höyryä, mutta otsalampun sammuttaessani huomasin, että taivaalla oli ohkainen, vihreä revontulikaari, joka luikersi suoraan yläpuolellani. Päätin lopettaa kolaamisen (ylpeänä siitä miten siisti pihasta oli tullut) ja hakea kameran jalustoineen sisältä.

Sammuttaessani sekä piha- että otsalampun huomasin, että loimut olivatkin paljon voimakkaampia kuin olin luullut.

Loimut oikeasti valaisivat maailman, mikä ei ole ihan jokailtaista. Metsien ja hankien yllä oli aavemainen vihreä valo.

Loimuja katsellessani ja kuvatessani kuuntelin kuulokkeista musiikkia. Tunnelma oli ihan epätodellinen – olin vain minä, revontulet ja musiikki. Yksikään auto ei ajanut ohi, muita valoja ei näkynyt missään eikä ketään muuta.

Jollain ihmeen kaupalla onnistuin saamaan kuvista teräviä. Varmaan ensimmäinen kerta kun näin kävi.

Se mikä oli alkanut ohuena luiruna taivaan halki, humahti yhtäkkiä koko taivaankannen peittäväksi vihreäksi. Revontulet elivät hurjaa vauhtia, väreilivät, kiemurtelivat ja vaihtoivat väriä. Nämä olivat yksiä hienoimmista näkemistäni revontulista.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: