Paras kesä 20 kuvassa

Viime kesä oli aikuiselämäni tähänastisista paras. Se alkoi niin mainiosti, kun sain jo toukokuussa päähäni lähteä äidin synttäreiksi etelään, ja käytiin tuolloin kierros Saaristomerellä. Elokuussa palasimme paremmalla ajalla. Koko kesään mahtui paljon aivan mielettömiä hetkiä niin Lapin, etelärannikon kuin vähän Kuopion ja Ahvenanmaankin luonnossa. Tänä kesänä pääsin aiempaa paremmin myös vedenalaiskuvauksen makuun.

Tässä 20 kuvamuistoa viime kesältä.

Toukokuun retki Houtskariin oli nopea mutta täydellinen. Mieletön auringonpaiste, tuoksuva ja keväisen kirkas meri, keltaiset lossit, saaristokylien ajaton tunnelma ja monta maisemaa aivan kuten muistan ne lapsuudesta.
Saaristoretken jälkeen vietin parhaan ystäväni kanssa illan Vaisakon luonnonsuojelualueen poluilla Salossa. Vaisakko oli vehreä ja upea kuin viidakko, suurine metsälehmuksineen ja tammineen sekä ihanine sammalineen ja lehvästöineen. Näimme metsässä myös lehtopöllön, mikä oli todella vaikuttavaa.
Uimaan pääsi tänä vuonna jo toukokuun alussa. Tämä kuva on tosin kesäkuulta – ensimmäisen uintireissuni aikana joessa ajelehti vielä muutama jäälautta. Päivittäinen uintihetki on minulle kesäisin tärkeä rituaali, jossa karistan työpäivän ajatukset pois mielestä ja imen vedestä voimaa kehoon.
Ensimmäinen snorklaus- ja kuvausretki Hietajärvelle oli unohtumaton. Olin vieraillut täällä parhaan ystäväni kanssa joitakin vuosia sitten syksyllä ja pannut merkille, että järven vesi on kristallinkirkasta. Nyt palasin paikalle yksin syntymäpäivänäni, ja vietin vedessä pitkän aikaa. Aika raikasta se oli kyllä vielä kesäkuun alussa, mutta onneksi päivä oli aurinkoinen ja todella lämmin.
Tänä kesänä kävimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kuuluisalla Punaisellahiekalla. Jollain ihmeen kaupalla osuimme paikalle niin, että siellä ei ollut ketään muuta! Yleensä siellä on kuulemma aivan hirveästi sakkia, kun jopa busseittain ihmiset sinne saapuvat. Kuljeskelimme rannalla nauttimassa maisemista rauhassa, mutta tulistelemaan emme jääneet.
Juhannuksena saimme vanhempani vieraiksi. Teimme isän kanssa kahdestaan kanoottiretken läheiselle pikkusaarelle, joka on melkein pelkkää hiekkaa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin tänä kesänä myös lohta soutamaan. Tai siis, turistinahan minä vain kyydissä istuin, appiukko souti. Oli mielettömän hieno päivä Tenolla ja vaikka saalista ei tällä kertaa tullut, ei mikään jäänyt harmittamaan.
Miehen kanssa meillä kävi parempi kalaonni hieman myöhemmin. Ongimme kaksi isoa ahventa, enpä tiedä olenko niin isoja ahvenia koskaan aiemmin saanutkaan! Minä kun kalastan aina vain mato-ongella, niin yleensä saalis ei ole ihan noin muhkeaa. Kalojen kypsyessä minä siivoilin laavun ympäristöstä roskia muovipussiin ja pois kuljetettavaksi.
Yksi kesän erikoisimmista uintimuistoista on Puljutunturilta, jossa olin liikkeellä aivan yksin. Jätin tavarat laavulle ja lähdin matalaan Varkaanvaaranjärveen uimaan ja snorklaamaan. Muutoin kirkkaan veden pohjasta nousi nopeasti höttöä, joka samensi veden. Upeassa tunturimaisemassa uiminen aurinkoisena kesäpäivänä oli kuitenkin mieleenpainuva kokemus.
Kesällä ostin itselleni riippumattoleiriin tarvittavat kamppeet ja pystytin leirin pihalle. Useampia öitä siellä tulikin nukuttua. Yhtenä yönä heräsin (epäilemättä pissahätään) ja nousin ylös. Kello oli jotain kahden kieppeillä ja joella oli meneillään aivan mieletön aamuyön auringonpaiste. Siinä uni karisi aika nopeasti silmistä kun juoksin sisälle kameraa hakemaan.
Sitten olikin kesälomareissun aika. Ajoimme mieheni kanssa ensiksi Kuopioon vanhimman siskoni ja hänen miehensä luo viikonlopuksi. Siskon mies neuvoi minulle Kuopiosta kirkasvetisen järven, jossa kävinkin muutaman päivän aikana peräti kahteen otteeseen snorklaamassa ja kuvaamassa. Järvessä oli niin paljon kaloja ja kasveja, että se tuntui aivan kuin olisi uinut akvaariossa. Täällä kohtasin myös elämäni ensimmäisen hauen.
Siskon luona toimimme maatalouslomittajina isäntäväen lähtiessä viettämään mökkiviikonloppua. Hoidimme kanoja ja kaneja, koiria ja kissoja sekä lampaita Vehmersalmen ihanissa maisemissa, maaseudun rauhassa. Päivisin kävimme retkillä mm. edellä mainitulla lammella, Vanhansahansaarella sekä Juankosken ruukilla. Noihin päiviin mahtui myös ilta Kuopio Rockissa.
Kuopiosta matka jatkui Saloon, jossa tuli muutamien päivien aikana tehtyä monia retkiä yhdessä perheen tai parhaan ystäväni kanssa. Yllä oleva kuva on Kiikalan Kultalähteeltä. Siinä oli todella kirkas vesi, mutta uiminen suojellussa lähteessä oli kielletty. Niinpä mieheni ja parhaan ystäväni kanssa ajoimme uimaan yhtä kirkasvetiseen Iso-Valkeeseen, joka oli vain pienen matkan päässä.
Parina iltana ajelimme vanhempieni kanssa kotiseutuni maisemia katselemassa. Meillä oli menopelinä tietenkin rättisitikka. Katselimme Perttelin peltomaisemia ja Uskelanjoen notkoja, ja kävimme myös Rekijoella, Kuttilankoskella ja Halikossa Uhrilähteellä. Kotiseudun maisemat näyttävät minusta nykyään aivan ihmeellisen eksoottisilta.
Mieheni kanssa teimme vielä oman iltaretken Salon Särkisalon alueelle, Vårdkasbergetille, josta löytyi näin upea merimaisema. Kyseisellä vuorella on myös luolia ja isoja lohkareita, mutta minua kiehtoi etenkin meri. Miten en Salossa asuessani tajunnut, että sieltä löytyy näin mielettömiä paikkoja?
Sitten olikin aika siirtyä toisen sisareni luo Ahvenanmaalle. Kökarin saarella retkeilimme Kalenin rantakallioilla ja kävimme siskon kanssa uimassakin. Yllä oleva kuva on otettu suojaisesta pienestä laguunista. Aivan uskomattoman hieno snorklauselämys!
Ahvenanmaa ja nimenomaan Kökar on yksi lapsuuteni kesien tutuimmista paikoista. Oli ihana päästä palaamaan sinne ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin ja tavata vieläpä siskoa samalla. Nautin aivan hurjasti tuosta lyhyestä ajasta ja muistelen sitä vielä pitkään ❤
Ennen kesän loppua ehdin monta kertaa snorklailla vielä Lapinkin vesissä. Koko kesän unohtumattomin vedenalainen hetki sattui Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa muuan pienessä järvessä, jonne teimme retken Lauran kanssa. Vesi oli kylmää ja järveen oli hankala päästä, mutta siellä oli paljon kiinnostavaa kasvillisuutta ja pikkukaloja, joten viihdyin siellä jonkin aikaa. Yhtäkkiä kuvan hauki ui ohitseni korvani vierestä ja jäi pitkäksi aikaa suoraan nenäni eteen katselemaan minua samalla tavoin kuin minä katsoin häntä. Hetki oli aivan mieletön!

Nyt maailma on mustavalkoinen ja täynnä lunta ja jäätä. Kyllä tuntuu kesä hyvältä jälleen, kun on ensin täytynyt selvitä talvesta.

Joskus mietin, tekikö sisko viisaamman valinnan kun ottikin Lapin sijaan suunnaksi Ahvenanmaan, jossa on kutakuinkin aina kesä ja meri auki. No, seuraava reissuni etelään koittaa alle kuukauden päästä, ja varmasti hiihtolomallakin pyrimme ottamaan suunnaksi Salon. Ne ovat minulle todella tärkeitä hengenvetoja talven umpihankien keskellä.

Kesällä nautin Lapin kirkkaasta yöauringosta ja kirkkaista sisävesistä – ajatukseni ovatkin jo myös niissä.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: