Miten Lappi on muuttanut elämääni?

Tulinpa iltakävelyllä ajatelleeksi kaikkia niitä asioita, jotka elämässäni ovat muuttuneet viimeisten viiden vuoden aikana Lapin ansiosta. Aika hauskoja juttuja nämä kaikki, keräsin oikein listan!

1. Vaatekaappi.

Tai ei siis kaappi ole vaihtunut (tai no on sekin), mutta tarkoitan sen sisältöä. Mulla on nykyään määrällisesti ehkä neljäsosa siitä vaatemäärästä, mikä mulla ennen oli. Kaupunkivaatteita eli ns. parempia vaatteita ei ole enää ollenkaan, jotkut farkut ehkä jossain kaapin uumenissa vielä lymyää mutta en kyllä ole aikoihin niitä enää nähnyt. Mulla on pelkkiä mettävaatteita ja niissä oon oma itseni. Naurattaa ajatella, millaisissa vaatteissa aikoinaan muutin ja kuvittelin, että pärjään niillä Lapin talvessa (jossain Seppälän ”toppatakissa”). Onneksi puoliso löytyi suht pian ja se neuvoi millaisia vaatteita kannattaa ostaa. Ekana talvena viisi vuotta sitten hankittu takki on edelleen aktiivisessa käytössä.

2. Käsilaukku.

No käsilaukkuahan mulla ei enää olekaan, en ymmärrä mitä siihen muka laittaisin, että sellaista pitäisi raahata mukana. Mitä kummaa oon ennen pitäny käsilaukussa? Mettävaatteissa on isot taskut, niihin mahtuu kaikki mitä normaali ihminen tarvii eli avaimet, lompakko ja puhelin. Retkelle kun lähden niin siellä mulla on reppu, ja repussa on tärkeä pussukka, jota joskus entisessä elämässä käytin pienenä käsilaukkuna. Siellä oli ennen jotain huulikiiltoa ja muuta umpiturhaa, nykyään mm. kompassi, laastareita, sidetarpeet, puukko, sytytyspaloja, tulitikkuja ja niin edelleen.

3. Auto.

Kun muutin etelästä, mulla oli Fiat 500 ja siinä kymppitonni lainaa. Se oli maailman söpöin auto ja olin aivan epänormaalin kiintynyt siihen. Aika pian kuitenkin myin sen kun tajusin, että se ei kestä Lapin talvia eikä täällä osaa kukaan ees korjata sitä. Sen jälkeen olen ajellu vanhoilla kotteroilla, joita kuka tahansa osaa korjata vaikka perunalla ja joihin ei koskaan tule kallista remonttia, koska jos tulee niin ne lähtee paaliin ja uus vastaava löytyy aina jostain jonkun takapihan kuusen alta tilalle. Olen tajunnu että auto on hyvä jos se on leimassa ja kulkee eteen ja taakse. Ulkonäöllä ei ole väliä, eikä mun kilometreillä ees ajomukavuudella.

4. Musiikkimaku.

Tää on jännä. Kuuntelen täällä aivan erilaista musiikkia kuin etelässä. En toki tiedä johtuuko se siitä, että olen nykyään viisi vuotta vanhempi. Kun oon saanut elää viisi vuotta Lapin luonnon keskellä ja kokea viisi kaamosta, Nightwishista on tullut mun lempimusiikkia. Kun kuuntelee sitä niin että katselee kynttiläkuusien siluetteja talviyössä yksin, ilman mitään valosaastetta, silloin se toimii ja uppoaa niin lujaa että sielu siirtyy toiselle puolelle linnunrataa.

5. Arjen ilot.

Entisessä elämässä nautin lähinnä tavaroiden ostamisesta. En oikein keksinyt muuta tekemistä, mistä olisin nauttinut. Vaikka lapsuudessa luonto ja eläimet oli mulle kaikki kaikessa, niin teini-iässä ne unohtuivat kymmeneksi, melkein viideksitoista vuodeksi, enkä osannut sitten enää hakeutua luontoon etsimään hyvää oloa, kun vielä asuin etelässä. Lapissa ohjauduin luontoon kuin itsestään jo ihan ekana syksynä. Ei täällä ollut muutakaan tekemistä, luonto oli luonteva vaihtoehto ja paikallisetkin liikkuivat siellä. Pikku hiljaa aloin löytää elämään paljon iloa ja asioita, joista nautin. Niistä suurimpina retkeily ja luontokuvaus, uiminen sekä vuodenaikojen etenemisen seuraaminen, jotka kaikki ovat nykyään valtava osa mun arkea. Shoppailua en enää kaipaa millään lailla.

Myöskään en kaipaa isoa taloa, vaan rakastan sitä, että meidän koti on aika pieni. Vaatimaton, hidas,  hiljainen ja edullinen elämä tuntuu hyvältä, kun on päässyt eroon siitä surullisesta harhakuvasta, että elämän pitäisi ulospäin näyttää kiiltokuvamaisen menestyksekkäältä. Nykyään osaan olla oma itseni.

Lisäksi olen alkanut arvostaa paljon entistä enemmän jokaista ihanaa hetkeä, jonka saan viettää yhdessä vanhempieni ja/tai siskojeni kanssa. Ne hetket ovat vuodenkierron ihanimpia ❤

+ Bonuksena kotiseuturakkaus.

En sanoisi tämän olevan oikeastaan Lapin ansiota, koska uskon, että ilmiö olisi sama, jos olisin muuttanut minne tahansa kauas kotoa. Joka tapauksessa toiselle puolelle Suomea muuttaminen on saanut mut rakastumaan omaan kotikaupunkiini ja koko Suomeen. Ennen tykkäsin matkustella ulkomailla, etenkin Pariisi oli mun kestosuosikki. Nykyään en kaipaa ulkomaille. Teemme välillä roadtrippejä Lapissa ja välillä käydään Salossa. Se on ihan parasta, en kaipaisi mitään enempää!

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: