Syyspäiviä Länsi-Lapissa

Perjantaina oli syyslomani ensimmäinen päivä. Olen tehnyt sen jälkeen monta päiväretkeä, ja mikä mukavinta, olen nähnyt monta itselleni uutta reittiä.

Perjantaina palasin tosin Vatikuruun, jossa kävin ensimmäisen kerran viime keväänä. Lähestyin kurua kuitenkin uudesta suunnasta. Oli sateinen päivä ja pilvet roikkuivat alhaalla. Muita kulkijoita näkyi välillä jossain hyvin kaukana tunturin rinteillä, mutta itse kurussa vastaan tuli vain yksi pariskunta koirineen. Sekä jänis ja koskikara.

Lauantaina kävin pyörähtämässä Ruottamajärvellä. Se on pieni järvi lähellä Kittilän kirkonkylää, ja järven rantaviivassa oli kartan mukaan pitkokset sekä jokin pieni rakennus. Ennen reissua olin melko varma, että kyseessä on vanha Metsähallituksen kohde, joka nykyään on yksityisomistuksessa, ja että kartalla näkyvä rakennus on laavu tai kota, jonka luona on tomerat kieltokyltit. Paikan päällä huomasin, että asia oli juuri näin. Täysin samanlainen tapaus kuin Sarvilammilla Sodankylässä. Kuljin hetken aikaa pitkoksia – lampi oli todella kaunis – mutta enpä viitsinyt siellä kauaa olla. Vaikka kieltokyltit olivat vain kodalle, oli jotenkin latistunut fiilis koko paikasta.

Sunnuntaina palasin Pallakselle tutkimaan Piimäjänkän ja Kotakuusikon alueella kulkevaa vanhaa pitkosreittiä. Sää oli ihana ja maisemat todella hienot, kuten olin kartan perusteella osannut olettaakin. Aurinko pilkisteli pilvien välistä ja toi upealla tavalla ruskan värejä esiin. Tällä reitillä en kohdannut ketään muuta kuin yhden pelästyneen poron.

Eilen nousimme mieheni kanssa Olokselle, kävellen tuulimyllyille johtavaa pientä soratietä. Särkitunturin parkkialue oli aivan tukossa, ja tienvarressa oli pitkän matkaa autoja parkissa molemmin puolin. Oli ihanaa saada ajaa siitä vain ohi ja körötellä Vaeltajanristin parkkipaikalle, joka oli autio. Lyhyessä ajassa olimme kävelleet todella upeaan maisemaan aivan omassa rauhassa.

Huipun jälkeen pudottauduimme rinnettä hieman alemmas toiselle reitille, jonka varrelta kävimme katsomassa karttaan merkityn erikoisen puun. Puu osoittautui olevan vanha ja matala mutta paksu ja käkkäräinen mänty keskellä rakkaa. Kivikossa juoksi kärppä.

Loppuviikon suunnitelmat ovat vielä aivan auki, mutta ilmeisesti luvassa on yön tai kahden retki jonnekin päin Lappia vanhempieni kanssa ❤

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: