Saari avaruudessa

Tänä kesänä olen päässyt jo aivan kunnolla vedenalaiskuvauksen makuun. Viime kesänäkin tuli toki kuvattua muun muassa matalan Ahvenjoen asukkaita sekä kirkasta Hopialampea, mutta tänä kesänä olen tietoisesti suunnannut retkiäni sen mukaan, missä olisi kirkkaita vesiä kuvattavaksi.

Todella monenlaisissa vesistöissä on tullut tämän myötä uitua, eikä veden kylmyys ole enää mielessä siinä vaiheessa, kun pinnan alla olevaa satumaailmaa pääsee kuvaamaan. Tietääkseni kylmin vesi, jossa olen snorklannut kuvaamassa, on ollut 12-asteista.

Aion nyt luetella tähän joitain havaintojani kameroihin ja vedenalaiskuvaukseen liittyen vailla minkäänlaista juonta tai järjestystä. Ei kestä kiittää!

Pääasiassa olen koko kesän kuvannut veden alla kameralla mallia Olympus Tough TG5. Kyseessä on pieni taskupokkari, jota mainostetaan niin kestäväksi, että sitä saisi ilmeisesti paiskoa vaikka pitkin kivikkoja kameran särkymättä. Itse en ole kokeillut sitä pudotella.

Tällä viikolla olen päässyt kokeilemaan myös toista kameraa veden alla. Maan pinnalla ottamani kuvat olen viime aikoina ottanut pääasiassa Fujifilmin X-T100-kameralla. Se on kuin pokkarin ja järkkärin välimuoto, pokkariksi iso mutta järkkäriksi tosi pieni. Siitä olen kovin tykännyt, kun se ei repussakaan paina paljoa.

Ostin nyt kameraan Welhonpesästä sopivan suojapussin, jolla kameran voi viedä turvallisesti veden alle. Suojapusseja on tietenkin montaa kokoa, eikä minulla ollut hajuakaan, mikä sopisi juuri omaan kameraani. Laitoin Welhonpesään viestiä ja sieltä tuli vastaus nopeasti.

Pussia olen nyt testaillut muutaman kerran jo veden alla. Kun on tottunut näppärään pikku Olympukseen, joka ei suojapusseja tarvitse, tuntui pussin käyttäminen aluksi kömpelöltä. Kameran asettaminen pussiin on aika rauhallista hommaa, samoin pussin sulkeminen. Koska kaiken haluaa tehdä varovasti ja huolella, ettei vain mitään sattuisi.

Hyvin pussi tuntuu vedet pitävän ulkopuolella, ja eiköhän sen käyttöön hiljalleen totu. Taitaa suurin ongelma olla sama kuin aikoinaan Olympuksen kanssa, eli pitää opetella luottamaan siihen, että tuote toimii ja että kamera ei vaurioidu, vaikka sen veden alle viekin.

Tilasin suojapussin ennen kaikkea siksi, etten ollut aivan tyytyväinen Olympuksen kuvanlaatuun. Veden alla kuvausolosuhteet ovat haastavat, tarkennuksen pitäisi toimia nopeasti ja näppärästi, eikä valo saisi loppua kesken. Olympuksen kuviin on usein tullut rakeisuutta ja jonkinlaista tukkoisuutta, ja koska olen ollut erityisen tyytyväinen Fujifilmini kuviin maan päällä, halusin päästä sitä kokeilemaan myös vedessä.

Kokeilu ei vaikuta menneen hukkaan, sillä olen ollut todella tyytyväinen ensimmäisiin kuviin. Valoa on riittänyt, eikä rakeisuutta ole ollut, vaikka eilenkin kuvasin pilvisissä olosuhteissa Syväjärvellä. Kuvia pystyy hyvin myös muokkaamaan jälkikäteen Lightroomilla, vaikka kuvaan jpeg- enkä raw-kuvia.

Vaikuttaa myös siltä, että Fujifilmillä otetuista kuvista selkeästi suurempi osa on onnistuineita, kuin Olympuksen kuvat. Olympuksella on pitänyt ottaa valtavasti kuvia, jotta edes joku niistä onnistuisi. Häiriö on ollut ilmeisesti kyllä aika isoltakin osalta käyttäjäperäinen, sillä en ole osannut laittaa Olympuksen tarkennusasetuksia parhaiksi mahdollisiksi vedenalaiskuvausta varten. Sen ongelman sain korjattua viime viikolla, ja se vaikuttaa auttaneen kyllä jonkin verran.

Kesällä koin Olympuksen kanssa joitakin tuskan hetkiä, kun esimerkiksi kohdalle osuneesta hauesta ei onnistunut yksikään kuva. Näitä tilanteita oli useampikin. Onneksi viimeisin ja hienoin kohtaamiseni hauen kanssa onnistui ikuistaa Olympuksella upeasti, kun asetukset olivat kohdillaan. Silti uskon, että Fujifilmillä olisi noistakin kuvista tullut vielä piirun verran parempia. Valoisampia ja vähemmän rakeisia.

Eilen Fujifilmillä ottamani ahvenkuvat onnistuivat lähes kaikki, samoin tänä aamuna Ounasjoessa ottamani kuvat. 

Suojapussissa olevan kameran säätäminen ei vaikuta olevan aivan helppoa, vaan järkevintä on laittaa asetukset kohdalleen ennen kameran laittamista pussiin. Eli jos asetuksia pitäisi kesken kaiken muuttaa, niin enpä tiedä, miten se onnistuisi. Kun kamera on pussissa, pystyy lähinnä painamaan laukaisinta. Jo kameran laittaminen päälle ja pois päältä sen ollessa pussissa vaatii hiukan rauhallisuutta.

Missään nimessä en ole Olympustani hylkäämässä, vaan kuten etukäteen arvelinkin, molemmilla kameroilla vaikuttaa olevan omat aikansa ja paikkansa. Pienen kokonsa ja kestävyytensä ansiosta Olympus on helppo ja huoleton pitää mukana aivan missä tahansa, ja työntää vaikka yhdellä kädellä tunturipuroon, jos sellainen yhtäkkiä eteen sattuu. Kuten sanotaan, paras kamera on se, joka on mukana, ja Olympus Tough TG5 on mainio juuri siihen tarkoitukseen.

Fujifilmin ja kamerapussin kanssa taas voi lähteä hieman harkitummin retkille kohteisiin, joita vartavasten haluaa mennä valokuvaamaan ajan kanssa ja hyvällä säällä. Jos on aikaa, hyvä sää ja mielenkiintoinen kohde, valitsen Fujifilmin. Silloin ovat kaikki palaset kohdillaan mahdollisimman hyvien kuvien saamiseksi.

Suojapussiin jää aina hieman ilmaa, mikä tekee siitä eräänlaisen kellukkeen, ja kelluke kädessä eteenpäin snorklaaminen ei ole ihan helppoa. Varsinkin kun minä käytän aina uimakenkiä, jotka taasen vievät jalkojen työntövoiman pois melkein kokonaan – potkia voi kyllä, mutta ei siinä eteenpäin juuri liikuta.

Uidessa Olympus on kätevämpi, koska se on pienempi eikä toimi kellukkeena. Fujifilm + suojapussi -yhdistelmällä on oltava liikkeissään rauhallisempi ja kärsivällisempi. Olympus on parempi valinta myös silloin, jos ei itse mene veteen, vaan kuvaa vain rannalta yhdellä kädellä.

Jännittävä nähdä, miten pitkälle syksyyn tulee tätä harrastusta jatkettua. Vedenalaisen maailman kuvaaminen on niin koukuttavaa ja ihanaa, että veden kylmyys on täysin toissijaista. Moni on ehdottanut minulle märkäpukua, mutta en jaksa ryhtyä sellaiseen. Minusta pelkän uimapuvun, lasien ja snorkkelin kanssa on niin vaivatonta ja nopeaa mennä veteen, että aion pitäytyä niissä.