Lähdin tänään töiden jälkeen ystävän kanssa järvelle uimaan. Oli pitkästä aikaa oikeasti lämmin päivä, ja aurinko paistoi. Lapin kesästä pitää ottaa kaikki irti niin kauan kuin sitä kestää.
Ranta oli yksin meidän, ja vesi paljon kirkkaampaa kuin mitä muistinkaan. Parin uintikierroksen jälkeen painoin pään veden alle ja tutkin pohjaa. Siellä näkyi iso viehe, johon en uskaltanut koskea, koska siinä oli valtavat terävät koukut. Pitäisi ensi kerralla ottaa jotain kättä pidempää mukaan ja käydä nappaamassa se pois sieltä.
Jatkoin matkaa. Yhtäkkiä huomasin, että kaikkialla oli aivan valtavasti ahvenia. Kalat olivat pienehköjä, lapsia vasta, ja ne kaikki tuijottivat minua. Tiedättehän ahvenen ilmeen, kun se mulkoilee olkansa yli yläviistoon arvioivalla, ellei jopa hieman arvostelevalla katseella, päästä varpaisiin.
Ahvenia oli pohjalla joka suunnassa niin kauas kuin silmä kantoi. Otin paljon kuvia, mutta niistä vain kaksi onnistui edes välttävästi. Järven pohjasta nousi höttöä, ja vedenalaiskameran on niin kovin vaikea nähdä vedessä leijuvasta hötöstä ohitse.
Huomenna menen toisen kaverin kanssa Kuerlinkoille. Kävi nimittäin ilmi, että käydessäni siellä mieheni kanssa meillä jäi kahdesta vesiputouksesta isompi kokonaan näkemättä… Ei kaikkea voi huomata. Huomenna siispä uusintayritys vähän tarkemmilla ennakkotiedoilla ja suunnitelmilla.
Saari avaruudessa 