Juhannuksena Tenon laineilla veneessä istuessani tulin taas miettineeksi, miten uskomattomia elämyksiä olen Lapissa saanut kokea näiden vajaan viiden vuoden aikana. Suurimmasta osasta näitä kokemuksia on kiittäminen paikallisia, jotka alusta saakka ovat näyttäneet minulle Lapin ihmeitä, saaneet siten oloni tuntumaan tervetulleeksi ja auttaneet minua kotiutumisessa.
Päätin listata näitä elämyksiä oikein ylös, ainakin omaksi ilokseni ja toivottavasti jonkun muun inspiraatioksi.
Tietenkin koen itseni todella onnekkaaksi melkeinpä jokaisena hetkenä, jonka saan viettää Lapin luonnossa ja ihan vain omalla pihallanikin. Koen kiitollisuutta siitä, että saan ja voin elää todella harvaanasutulla alueella. Mutta nämä nyt listaamani hetket ovat sellaisia, että niiden ihmeellisyys on saanut sydämeni läikkymään oikein erityisen hurjasti. Näinä hetkinä olen joutunut kysymään itseltäni, voiko tämä olla tottakaan?
Tapahtumat ovat suurin piirtein aikajärjestyksessä. Ihmeellisyysjärjestykseen niitä on mahdotonta laittaa.
Kaamoksen keskipäivä Nuvvus-Ailiggaalla. Olin asunut Karigasniemellä parisen kuukautta ja saanut kokea alun elämäni ensimmäisestä kaamoksesta. Ystäväni ehdotti retkeä Nuvvus-Ailiggaan huipulle ja järjesti asiat niin, että saimme kelkkakyydit ylös – jolloin meidän piti vain kävellä alas. Nuvvus-Ailiggaan huipulta on uskomaton näköala Tenolle.
Poroerotukset Utsjoella ja Sodankylässä. Jo ensimmäisenä syksynä pääsin näkemään myös poroerotuksia. Karigasniemen jättiläismäisellä aidalla se ei ollutkaan mikään ihan pieni elämys, kun poroja oli aidassa parhaimmillaan tuhansia yhtä aikaa. Tunnelma jäi elävästi mieleen, kun aidalla oli myös saamenpukuista väkeä ja aina välillä joku joikasi. Sittemmin olen käynyt erotuksissa muutamia kertoja myös Sodankylässä. Erotuksiin pääseminen vaatii yleensä hieman suhteita, sillä vain poromiehet ja -naiset saavat tiedon, milloin ja missä erotukset pidetään – ja tieto tulee yleensä vain vuorokautta ennen.
Kelkkaretki tunturiin poroja katsomaan. Ensimmäisenä kevättalvenani siskoni tuli perheineen pohjoiseen katsomaan, miltä uusi elämäni näyttää. Teimme vierailun aikana kelkkaretken tunturiin, jonne pääsimme paikallisen miehen opastamana, kun hän oli menossa ruokkimaan poroja. Tuolloin muistaakseni ajoin kelkalla itse ihkaensimmäistä kertaa. Kevättalven kirkas aurinko näytti tunturit minulle aivan uudessa valossa, ja lopulta myös etsimämme iso tokka löytyi.
Joulukuun retki Olokselle. Paras ystäväni oli etelästä käymässä, ja teimme tutkimusretkiä itsellenikin uusiin kohteisiin Kittilän ja Muonion alueella. Yksi kohteistamme oli Olos, jonka huipulle kapuaminen osittain kantavan, osittain upottavan ja syvän lumihangen poikki ylös jyrkkää rinnettä oli melkoinen kokemus. Sisulla kuitenkin pääsimme huipulle, missä koimmekin aivan upean auringon nousun-laskun kaamoksen kynnyksellä. Kirjoitin retkestä tarinan Retkipaikkaan.
Iltakävely Pallaksella hurjan auringonlaskun aikaan. Syksyllä 2016 asuimme jo toista syksyä Kittilässä, kun eräänä lokakuun alkuiltana katselin, että taitaa olla tulossa komea auringonlasku. Niinpä lähdimme ajelemaan Pallakselle vajaan tunnin ajomatkan päähän, ja mitä uskomattomimman auringonlaskun siellä myös koimme ❤
Talviretki moottorikelkalla Oratunturille. Tämän retken teimme moottorikelkalla mieheni kanssa keväällä 2018. Paitsi että saimme olla suuren tunturin huipulla aivan kahdestaan, oli ihmeellistä myös se, että keli oli aivan täydellisen tyyni. Niinpä viihdyimme ylhäällä hyvän tovin, kun tuuli ei ollut ajamassa pois. Kevät oli jo sen verran pitkällä, että valoa riitti, joten olimme saattaneet lähteä tällaiselle reissulle työpäivän jälkeen. Silloin tulin taas ajatelleeksi, kuinka onnekas olen, kun voin töiden jälkeen päästä tunturiin, ja senkin jälkeen ehdin vielä kotisohvalla rentoutua ennen nukkumaanmenoa.
Snorklausretki Hopialampeen. Oli kuuma kesäpäivä, ja minulla oli vapaa. Helteet olivat jatkuneet jo hyvän tovin. Olin jonkin aikaa mielessäni suunnitellut, että teen snorklausretken lähellä olevaan kirkasvetiseen lampeen, joka pinnalta käsin näytti todella kiinnostavalta. Retki olikin aivan uskomattoman hieno. Pudottauduin metsäiseltä rannalta veteen ja lähdin tutkimaan lammen reunoja veden alla. Näin monia hienoja vesikasveja, uponneen kuusen ja yhden ahvenenkin.
Veneretki Sompion Lapissa. Olin lupautunut mieheni kanssa menemään valokuvamalliksi, kun Visit Sompio otti kuvia matkailumarkkinointiin. Kuvauspäivän aikana saimme venekyydin Vuotson kanavalle, näimme Nattastunturit sekä Mutenian kylän Lokan laineilta käsin ja valmistimme nuotiolla siikaa. Sää oli uskomaton ja maisemat vielä uskomattomammat.
Revontulet Tenolla. Viime lokakuussa ajelimme mieheni kanssa Tenon rannalla olevaan appiukkoni mökkiin. Saamme käyttää mökkiä silloin tällöin, kun se on vapaana, ja niinpä päätimme tehdä sinne viikonloppureissun. Päästyämme perille illan myöhäisinä tunteina, virtasi Tenoa pitkin jäätä ja taivaalla tanssivat revontulet. Näkymä terassilta oli todella hieno ja tunsin oloni hyvin etuoikeutetuksi.
Juhannuksen veneretki Tenolla. Kuten tekstin alussa viittasin, juuri tämä veneretki sai minut ajattelemaan kaikkia näitä muitakin Lappi-elämyksiä, jotka ovat jättäneet minuun voimakkaan jälkensä ja elämys elämykseltä tutustuttaneet minua syvemmälle Lapin lumoon. Olen todella kiitollinen kaikille niille paikallisille, sekä myös miehelleni, jotka ovat tehneet nämä elämykset minulle mahdollisiksi.
Saari avaruudessa 