Juhannuksen roadtrip ja veneretki Tenolla

Lauantaina aamulla vanhempani lähtivät siskon lasten kanssa takaisin kohti etelää. Mietimme miehen kanssa hetken aikaa, mitä tekemistä keksisimme viikonlopulle, ja päätimme lähteä appiukkoni luo Utsjoelle. Puhelinsoiton ja puolen tunnin pakkailujen jälkeen auto starttasi ja otimme ensimmäiseksi suunnan kohti Hettaa.

Matkalla tajusimme, että oli juhannuspäivä. Hetassa ei pääsisi kauppaan, ja olimme lähteneet reissuun pelkän aamupalan voimin. Onneksi Hetassa oli kahvila (Café Korulaakso) auki, menimme sinne ja söimme hyvät pullat kahvin kera.

Vettä satoi ihan kunnolla.

Hieman ennen Norjan rajaa on tien vieressä iso rakennus, jossa on kauppa ja ravintola. Se oli auki, ja siellä oli paljon ihmisiä. Lähinnä siellä oli norjalaisia ostamassa hirveät määrät kaljaa ja lihaa – ei vissiin ollut pelkoa, että tullilla joku valvoisi. Myös ulkomaalaisia karavaanareita ja pyöräilijöitä oli paljon liikkeellä.

Me tilasimme ruokaa, mies kebabin ja minä hampurilaisen. Niillä eväin olikin hyvä jatkaa matkaa kohti Kautokeinoa, Kaarasjokea ja Karigasniemeä, josta sitten jatkaisimme matkaa vielä hetken aikaa pohjoiseen.

Alla kuva Kaarasjoen sillalta.

Kaarasjoki oli tuttu kylä, koska se on lähellä Karigasniemeä ja siellä tuli aikoinaan käytyä aika useinkin. Kautokeinokin näytti vielä ihan tutulta. Sateen vuoksi emme paljoa pysähdelleet, vaan ajoimme suoraan määränpäähän.

Illan aikana lämmitimme saunan ja söimme hyvin. Kävimme miehen kanssa myös kävelyllä Tenon rannassa.

Appiukon mökillä tulikin vietettyä varsin kansainvälinen juhannus. Seurassamme oli appiukon lisäksi hänen Kazakstanista lähtöisin oleva, sittemmin Venäjälle juurtunut vaimonsa (anoppipuoleni) sekä ystävä Hollannista. Myös muuan saamelainen tuttu oli vaimoineen mukana alkuillan. Siellä pöydän ääressä poristiin montaa kieltä. Kaiken lisäksi saimme herkutella aidolla hollantilaisella goudalla. Oli todella mukava ilta, mutta minua alkoi väsymys painaa jo ennen puoltayötä, ja pian minun jälkeeni siirtyi loppukin porukka yöpuulle.

Aamulla koko konkkaronkka heräsi seitsemältä (minä ihan ensimmäisenä pissahätään) ja onneksi ulkona vastassa oli sininen taivas. Appiukko lupautui ottamaan minut turistiksi veneeseen lähtiessään kokemaan kalaonnea Tenon laineille.

Maisemat ja sää olivat upeat. En olekaan ennen kokenut Tenoa laineilta käsin.

Tenolla näkyi muitakin kalaonneaan testaavia. Meille ei kala tällä kertaa napannut, mutta se ei minua haitannut. Olin nauttinut veneretken maisemista ja tunnelmasta joka solulla, ja oppinut paljon uutta kalastuksesta. Mietin siinä laineilla mielessäni, että on uskomatonta, miten mielettömän upeita elämyksiä olen päässyt Lapissa kokemaan. Koin – ja koen – itseni äärimmäisen onnekkaaksi.

Tenon laineet peilasivat ympäröivän Lapin mielettömiä värejä.

Norjan puolella oli komeita hiekkatörmiä. Appiukko kertoi minulle siellä kukkulan takana olevasta lammesta, jota kutsutaan akvaariolammeksi. Siellä on kuulemma kristallinkirkas vesi. Vannotin miehelleni, että vie minut sinne snorklaamaan joskus – paikka on hänellekin tuttu. Olisipa mahtava päästä kuvaamaan kaloja kirkkaassa lammessa!

Venereissun jälkeen oli aika pakata kamppeet ja alkaa suunnitella kotiinpaluuta. Appiukko ja anoppi lähtivät vielä uudelleen kalaan, me mieheni kanssa sen sijaan koitimme ajella Nuvvus-Ailiggaalle. Puomi oli kuitenkin kiinni, joten se siitä.

Karasjoella söimme pølset ja jatkoimme sitten matkaa kohti Kautokeinoa. Oli hieno keli ajella, mutta matkan edetessä taivas pukeutui jälleen pilviin.

Hetassa kävimme kaupassa ja ostimme jätskit. Kotona huomasimme, että siellä oli juuri satanut kaatamalla, mutta sade oli jo väistynyt.

Ilma tuoksui ihanalta.

Mies osti tänään perämoottorin veneeseen. Kohta lähdemme Ounakselle sitä hieman testailemaan.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: