Hankin itselleni synttärilahjaksi oman riippumaton.
Hankinta oli hieman riskialtis siksi, että en ole koskaan elämässäni nukkunut riippumatossa – itse asiassa olen testannutkin riippumattoa vain kerran, ja silloinkin hyvin ohimennen. Työni puolesta olen saanut seurata riippumattoilevien retkeilijöiden elämää ja parin, kolmen vuoden aikana on kytenyt pieni ajatus siitä, että omakin riippumatto voisi olla kiva.
Ja nyt mulla sellainen sitten on, omassa rannassa.
Pystytin riippumattoleirin Jaska Halttusen Youtube-videon ohjeilla – kyllä kummasti helpottui homma, kun näki vähän mallia. Olin tilannut riippumattoni The Ten Essentials -verkkokaupasta, josta koko setin sai ostettua yhtenä, valmiiksi mietittynä pakettina. Laatikossa oli siis itse riippumaton lisäksi kaikki, mitä mukavaan riippumattoiluun tarvitsee: alapeite, sääskisuoja ja katos eli tarppi, sekä tietenkin tarvittavat kiinnitysköydet. Jos minun olisi pitänyt tietää, etsiä ja valita itse jokainen noista osasista, olisi saattanut sormi mennä suuhun. Nyt oli helppo ja mukava ostaa, kun tiesi, että joku hommasta oikeasti perillä oleva oli koonnut pakettiin kaiken tarvittavan ja yhteensopivan. Itse piti päättää vain riippumaton, alapeitteen ja tarpin värit.
Minulla oli rannasta paikka jo valmiiksi katsottuna. Hieman ahtaasti siinä on puita, mutta ainakin tunnelma on suojaisa ja kotoisa. Ja joki on tietenkin aivan vieressä. En tee yön yli -retkiä, joten leiri saa olla rannassa paikoillaan syksyyn saakka.
Kävin aamun varhaisina tunteina jo koeajamassa maton – menin sinne nukkumaan, kun mies lähti töihin. Köllin matossa muutaman tunnin, hiukan nukuinkin. Asento on tosi mukava, ja alapeite lämmittää ihmeen hyvin. Matossa saa nukuttua sekä selällään että kyljellään. Peittona minulla oli oma peitto sängystä.
Vaikka hieman torkahdin, meni aika pääasiassa uuden elämyksen fiilistelyyn ja luonnon äänien kuuntelemiseen. Linnut lauloivat, pikkulintujen lisäksi äänessä olivat käki ja kurki. Kissa rapisteli alapuolella heinikossa.
Erityisen tyydyttävää oli saada seurata verkon toisella puolella lenteleviä muutamaa hyttystä, joilla ei ollut mitään asiaa minua häiritsemään. Ai että siitä tuli hyvä mieli. Ihmeen vähän sääskiä kyllä vielä onkaan, ei tietoakaan räkästä ainakaan tässä meidän pihalla.
Yhdeksän maissa nousin keittelemään kahvia. Kissa tuli hakemaan rapsutuksia ja näyttämään kiinni saamaansa myyrää.
Piha on alkanut kukkia viimeisen viikon sisällä. Kulleroita olen löytänyt vain kaksi, mutta kaikkialta näyttäisi puskevan ruohokanukkaa ja mesimarjaa. Erityisen kaunis ”kukkapenkki” on lintulaudan alla.
Vettä satelee. Iltapäivällä saan kauan odotettuja vieraita etelästä ❤
Saari avaruudessa 