Mini-roadtrip ja Pyhäjoenpolku

Aaah, sunnuntai. Eikä taaskaan aamulla mitään suunnitelmia ❤ Olimme eilen puhuneet, tehtäisiinkö tänään meloskelureissu joko Ounasjoella tai ehkä jopa Pallasjärvellä. Tuulta oli kuitenkin sen verran, että luovuimme siitä suunnitelmasta ja päätimme aamuteiden ja -kahvien sekä pastasalaattilounaan jälkeen lähteä lompsimaan Pyhäjoenpolulle Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon.

Meiltä on polun alkupisteeseen noin kolmen vartin ajomatka, pääosin soratietä.

Pyhäjoenpolkua oli linjattu uudestaan sitten viime näkemäni, ja ihana kotkansiipilehto oli jäänyt pois polun varrelta. Pyhäjoenpolku eteneekin nyt pitkän matkaa ilman yhtään kunnon näköalaa itse Pyhäjoelle.

Paras näköala saadaan sillalta, jonka alta Pallaksen vedet kuohuvat hirveällä voimalla kivipahtojen väliin.

Kolme kuukkelia tuli tervehtimään meitä metsässä, mutta koska meillä ei ollut pullaa, todettiin meidät varsin nopeasti tylsiksi, ja linnut palasivat omiin sunnuntaipuuhiinsa.

Kuin ihmeen kaupalla metsässä ei tuntunut olevan lainkaan itikoita. Meillä oli aurinkovoiteen päällä hyttyssuihketta, ja saimme kulkea aivan rauhassa sääskiltä.

Suo-osuudella kukkivat valkoiset hillat ja vaaleanpunaiset suokukat.

Reitin parhaat tunturinäköalat ovat sen loppupuolella. Lommoltunturi kohoaa upeana niityn, kynttiläkuusien metsän ja Pallaksentien tuolla puolen.

Luontopolun pituus on 3,5 kilometriä. Olimme takaisin autolla kahden jälkeen, ja miehen teki mieli ruokaa. Ensin mietimme, ajaisimmeko Hettaan saakka Siljaan syömään, mutta sitten keksimme, että Olostunturin Kammari olisi lähempänä ja hyvä paikka käydä syömässä. Ravintola kuitenkin aukeaisi vasta neljältä, joten päätimme hakea Muonion ruokakaupasta jätskit ja ajaa Ylimuonion Utkujärven hiekkarannalle kuluttamaan aikaa.

Olin nähnyt Utkujärvestä kuvan Instagramissa, ja paikka rantamäntyineen vaikutti hienolta. Kiva pieni ranta se olikin, mutta tie on toki aivan vieressä, ja järven toisella puolen on suuria avohakkuuaukkoja.

Rannalla oli joku räpyläjalkainen läpsytellyt menemään.

Kammarille ajaessamme löysimme ovenpielestä kyltin, että ravintola on kesälomalla heinäkuuhun saakka. Niinpä ajelimme Leville ruokakauppaan ja tulimme kotiin tekemään ruokaa. Ei huono vaihtoehto sekään.

Seuraavaksi olisi illan uimatauon aika, sitten suihkuun ja varmaankin leffaa katsomaan. Löytyisiköhän Netflixistä 8 Mile?

Kysyin viime viikolla Instagramissa, mistä aiheista lukijani haluaisivat lukea. Kysymyksiä tuli monta, ja ne kaikki liittyivät Lappiin tavalla tai toisella. Kysyttiin muun muassa, miksi olen aikoinani muuttanut Lappiin ja miten Lappi on vaikuttanut minuun. Lisäksi tuli kysymyksiä liittyen muuton käytännön asioihin sekä arkeen Lapissa. Pyrin käsittelemään näitä asioita blogissani kesän aikana, aloittaen kronologisesti aivan alusta eli siitä, mikä minut aikoinaan sai muuttamaan Lappiin. Sen tekstin ajattelin kirjoittaa jo huomenna.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: