Koskipaikkoja (ja papurikko)

Menin sängystä suoraan veden alle. Kello taisi olla jotain yli seitsemän.

Pinnan alla oli auringonsäteitä ja mutuja, ja noita hassuja kasveja. Kissa piti rannalla vahtia, että mitä teen. Alkoi vähän hymyilyttää (jos nyt snorkkeli suussa voisi hymyillä) kun nostin silmät pinnan ylle ja näin rannalla terävästi tapittavan kissan.

Miehen herättyä päätettiin lähteä käymään Rovaniemellä. Sinne on meiltä 200 kilometriä. Käytiin ostamassa autoon radio, minulle T-paita ja lippis ja miehelle kesäretkihousut ja retkilenkkarit. Ja aurinkorasvaa. Mies vei minut synttäreiden kunniaksi kiinalaiseen ❤

Keskustassa autot tööttäilivät toisilleen, ja joku mies huusi vihaisena kovaan ääneen toiselle. Luikahdettiin ravintolasta nopeasti takaisin autoon ja ajettiin pois kaupungista.

Paluumatkalla mietittiin, oltaisko käyty katsomassa vesicrosseja Palojärvellä, mutta ei sitten jaksettu. Sen sijaan pysähdeltiin koskilla, jotka olivat suoraan matkan varrella.

Pahtajoki

Kotona lähdin lenkille käväsemään, vaikka kuuma aurinko paahtoi. Onneksi oli sitä aurinkovoidetta. Vielä löytyi yksi uusi Auta Anttikin kuunneltavaksi.

Yllätykseksi näin tiellä papurikkoperhosen. En olisi arvannut, että niitä on näin pohjoisessa.

Kokeilin illalla hieman onkia, mutta eipä kala syönyt, ja pari sääskeäkin kannusti minua lopettelemaan tältä erää. Taas haisee sormet kastemadolta, hyh, sitä hajua on vaikea saada pois.

Illalla saunottiin, ja kävin vielä snorklailemassa. Tuumittiin, että jonkun leffankin voisi katsoa, ja katseluun valikoitui Tupac Shakurin elämästä kertova elokuva. Se nosti mieleeni yläasteajoilta muutamia hyviä biisejä, jotka voisi ottaa taas kuunteluun.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: