Päivä ilman suunnitelmia

Jännä juttu, että kun saisi nukkua vaikka iltapäivään saakka, niin sitä herääkin jo seiskalta. No menin sit heti uimaan, kun joen pinta oli niiiin tyyni ja aurinkoinen. Katselin rannan kaloja ja join teetä veneessä.

Kissa oli kaverina.

Meillä oli miehen kanssa yhteinen vapaa eikä mitään suunnitelmia. Tehtiin retki Kittilään ja Leville sekä syrjäiselle santatielle, joka johtaa Kurkkiosta valinnoista riippuen joko Pallasjärvelle tai Pöntsöön (valitsimme Pöntsön).

Tässä kuvia mun päivän varrelta.

Haettiin Kittilän K-Supermarketista evästä. Siellä on ihan törkeän hyvä tuoretiski. Mä valkkasin mukaan sushia ja mies otti täytetyn patongin. Ajettiin Karinnokan lintutornille, jossa mentiin kosken rantaan syömään.

Tää paikka on siis aivan Kittilän keskustan vieressä, S-Marketin parkkipaikan takakulmasta on tänne viitoitus.

Päätettiin tehdä päivän lenkki Levillä. Tarkoitus oli kävellä huippupolku, mutta päätettiinkin tällä kertaa käydä katsomassa Joulutarina-elokuvan kuuluisaa lavastemökkiä. Muistin kaverin kuvailut mökin sijainnista, ja se löytyikin helposti. Mökille oli huipulta aika jyrkkä lasku, ja tietty sitte takas päin jyrkkä nousu paahtavassa auringossa.

Lavasteeksi tehty mökki on tehty ulkoa söpöksi, mutta se on pelkkä kuori. Paikka lienee yksi Lapin ja ainakin Levin kuvatuimmista. Ja saahan tuosta kuistilta upeita kuvia eri vuodenaikoina. Mökin ympäristö ei ole kovin pittoreski siinä mielessä, että sitä on myllätty työkoneilla, minkä lisäksi mökin ohi menee alamäkipyöräreitti ja frisbeegolfrata. Ja sitten tietenkin lasketteluhommat. Ympäristö on siis täysin rakennettu. Levin huippu on vielä hurjemman näköinen. Sen takia käydään siellä harvoin – Levillä silmä lepää vain, kun katseen suuntaa kauas horisonttiin jotenkin niin etteivät kaikki ihmisen repimiset ja rakentelut ole näkökentässä.

Leviltä ajeltiin kotiin hetkeksi miettimään seuraavaa liikettä. Päätettiin lähteä vielä ajelulle katsomaan yhtä syrjäisempää soratietä. Mies pääsisi testaamaan uuden Ravinsa maasto-ominaisuuksia ja minä katselemaan ja kuvaamaan maisemia.

Kuvaan pääsivät muun muassa Puksukoski ja pala Könkään kylän kaunista maisemaa.

Matkalla oli useampi veräjä. Veräjät avataan, jotta päästään eteenpäin, ja suljetaan jälkeensä. Veräjillä ohjataan porojen liikkumista.

Kotona laiteltiin lampaasta soosia ja sen kanssa riisiä ja salaattia.

Kohta onkin aika vetäytyä yöpuulle.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: