Tänään harjasin hiukset.

Aamulla herätessäni aurinko paistoi, joten keitin teen ja menin rannalla olevaan veneeseen sitä juomaan. Vene oli hiukan päässyt hörppäämään vettä, kun joki oli alkuviikolla korkealla. Katselin jokea ja rantaheinikossa seikkailevaa kissaa. Aurinko erottui joenpinnasta pilvien lomasta teräväpiirteisesti.

Vastarannalta kaikui veden pintaa pitkin yhtäkkiä hirveä yskäisy, ja sitten haukahti koira. Vasta silloin huomasinkin, että vastarannan mökin edustalle oli ilmestynyt pieni vene. Ilmeisesti joku oli siellä.

Tänään harjasin hiukset.

Mun töiden jälkeen ajettiin kirkonkylälle saakka. Mies kävi ostamassa autoon öljyä, ja samalla haettiin ruokakaupan tuoretiskiltä täytetyt patongit. Meiltä on kirkonkylälle matkaa 50 kilometriä, eli kun siellä lähtee käymään, niin siitä saa iltaan ihan kunnon ohjelmanumeron.

Kirkonkylälle matka vie taas juhannuksen jälkeen, kun mun ehkäisykapseli pitää käydä vaihtamassa uuteen. Sillä pärjääkin sit taas viisi vuotta eteenpäin. Tuntuu hullulta ajatella, että Salossa mulla oli terveyskeskukseen muutaman kilometrin matka, ja nyt on 50 kilometriä. Ei sitä silloin osannut arvostaa, että terveyspalvelut on lähellä.

Pesin pyykkiä ja ripustin ne kuivumaan pihalle uuteen hienoon pyykkitelineeseen, jonka toiveeni mukaisesti sain mieheltä synttärilahjaksi. Itselleni ostin synttärilahjan vasta tänään, tilasin nimittäin riippumaton. Ripustan sen itselleni rantametsään sääskiverkkoineen ja tarppeineen kaikkineen, niin siellä on sitten mukava oleskella kesän mittaan Ounaksen seurassa.

Mulla on huomisen jälkeen kymmenen päivää lomaa, eikä meillä oo mitään lukkoonlyötyjä suunnitelmia. Voi joka aamu päättää, mitä sinä päivänä haluaa tehdä tai olla tekemättä. Vanhemmat ja siskon lapset toivottavasti tulevat ensi viikolla käymään, mutta se ei ole ihan varmaa vielä.

Särkitunturille tekis mieli lähteä viikonloppuna, ja Punaisellehiekalle, mutta pelkään, että molemmissa on ihmisiä. Parempi säästää ne reissut jonnekin loka-marraskuulle tai edes arkipäivälle. Viikonlopulle turvallisempi kohde voisi olla vaikka Taatsijärvi, siellä tuskin on ketään.

Nyt se oiskin taas aika lähteä lenkille, ja sen jälkeen meen uimaan. Illalla kattellaan Robaa maratonina.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: