Onnea Ounas

Ei Altajoen kaltainen toistua saa, ei Ounaksen koskia saa valjastaa, ei meiltä kotia riistää saa pois, se meille kuin kuolema ois.” 

Ounasjoen rannalla, Seppo Leino

Mie sanosin, että ko puhutaan talvisodan hengestä, ni sillon täällä oli Ounasjoki-henki koko jokivarressa Enontekiöltä Rovaniemelle. (…) Sillon aikanaan me toivottiin, että pelastettas Ounasjoki seuraavalle sukupolvelle. Kyllä mie ainaki toivon, että se jatkus tästä vielä monta sukupolvea eteenpäin tämän vapaan Ounasjoen käyttö.

Ounasjoki-liikkeen veteraani Pentti Niva Ylellä 16.7.2011

Kittilässä juhlitaan vapaana virtaavaa Ounasjokea. Eduskunta hyväksyi 30 vuotta sitten erillislain, joka suojaa Ounasjoen vesivoimarakentamiselta. Ounasjoen suojelupäätös oli vapaan Ounasjoen puolesta taistelleelle kansanliikkeelle suuri voitto.

Yle 5.7.2013

Ounasjoki on suojeltu voimalaitosrakentamiselta lailla (laki Ounasjoen erityissuojelusta 703/83)

ymparisto.fi

Tänään on juhlapäivä.

Istun Ounaksen rannalla ja mietin, millaista olisi, jos kaikki olisi mennyt toisin. Jos Ounas olisi padottu, olisivat nämä metsät, suot ja kodit veden alla. Lokan tarina olisi toistunut, kokonaisia kyliä kadonnut, vapaa joki menetetty iäksi.

Ounasjoki, outajoki, metsäjoki. Vielä kuusi vuotta sitten minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että jonain päivänä kokisin tämän joen niin voimakkaasti omakseni. Katselenpa sitä Rovaniemellä, Kittilässä tai Enontekiöllä, tämä joki tuntuu kodilta. Joltain, johon voisi aina tarvittessa turvautua. Täällä tunnen olevani piilossa pahalta maailmalta. Ounasjoen rannoilla on helppo hengittää, kun vettä kohden näkee kauas, ja selän takana on suojaisa metsä.

Seitsemäs kesäkuuta vuonna 1983 eduskunta äänesti Ounasjoki-lain puolesta. Ounasjoki suojeltiin voimalaitosrakentamiselta.

Kuuntelen Ounaksen vettä tälläkin hetkellä, istun ulkona ja katselen jokea. Tuuli humisuttaa suurta erämaata, käy vastavirtaan ja näyttää, kuin virta veisi pohjoiseen. Joen veteen laskeutuessa tuntee kuitenkin, kuinka se alkaa hellästi viedä kohti etelää.

Pienet kalaparvet lämmittelevät rantaveden auringossa ja väistävät sutjakasti jalkojani, kun astelen Ounaksen veteen näinä aikoina monta kertaa päivässä. Rentukka on nostanut päänsä veden alta ja kukkii ujosti. Jokitörmälle on kesä vasta tulossa, kellertävän heinikon lomasta nousee uusi vehreys eloon. Linnut laulavat rantametsässä, ja etelästä tulee tuulen mukana Lapin kesän lempeä ja puhdas tuoksu.

Aika ajoin kulkee väkeä veneillään ohitse, kuka missäkin askareissaan.

Ounasjoki-liike sai aikaan jotain niin arvokasta, että sitä on vaikea edes ymmärtää. Heidän ponnistelunsa tulisi jokaisen Ounaksen varrella elävän muistaa. Kemijoki, Luiro ja Kitinen eivät olleet yhtä onnekkaita. Patoja rakennettiin, maita ja koteja hukutettiin, kokonaisia kyliä ajettiin evakkoon vain vuosikymmeniä sitten.

Olen äärimmäisen kiitollinen niille ihmisille, jotka aikoinaan ottivat asiakseen saada Ounasjoki suojelluksi. Ounasjoki rantoineen on elämä lukemattomille, sen ympäristössä kukoistavat luonto, arki ja kulttuuri.

Lapin kesä maalaa Ounaksen maisemaa näinä aikoina värisyttävän upeisiin väreihin ja valoihin. Keskiyöllä on joen pinta usein täysin tyyni, ja vastaranta punertelee auringossa. Silloin on aivan erityisen ihana lipua joen raikkaaseen syliin, kun kädet saavat pulahtaessa viistää rasvatyynen veden pintaa.

Ounas hoitaa minua monin eri tavoin. Lepuutan katsetta siinä, tunnen sen tuoksun, kuuntelen rantaan ja veneen pohjaan loiskuvia aaltoja. Aistin vastarannalta alkavan erämaan rauhan ja turvallisuuden. Veden syli tuntuu ihanalta, ja antaapa joki minulle joskus kalaakin.

Ounas on minulle tärkeä ankkuri elämässä, jotain, jonka ikuisuuteen ja pysyvyyteen voi luottaa.

Kiitos Ounasjoki-liikkeelle ja onnea Ounasjoelle ❤

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: