Olin ilmakuvasta katsellut, että Lompolossa sijaitsevalla Särkijärvellä voisi olla hieno hiekkaranta tutkittavaksi. Rantaa ei näyttänyt olevan aivan simppeli lähestyä, eli siitä saisi ihan kunnon retken. Niinpä aamupäivällä pakkasin reppuun kaiken tarvittavan, ja lähdimme sunnuntain kunniaksi rantaa katsomaan.
Taivas oli pilvessä. Ajoimme auton veräjän viereen syrjäiselle metsäautotielle, ja jatkoimme matkaa jalan alati huononevaa tietä pitkin. Pallas siinsi kaukana.
Kilometrin jälkeen käännyimme kohti länttä, ja metsän halki piti olla rantaan linnuntietä noin kilometrin matka. Jonkin verran tuli kierrettyä ylimääräistä suuntavaiston pettäessä. Saimmekin tällä päiväretkellä tehokkaasti ja turvallisesti kerrattua myös kompassin käyttöä.
Pian järvi alkoi pilkottaa puiden välistä, ja lorkimme tiemme märän metsän läpi vesirajaan.
Hiekkaranta oli pienempi kuin odotin – ehkä vesi oli korkealla. Paikka oli kuitenkin rauhaisa ja kaunis. Oli todella erämaista ja hiljaista. Istahdimme rantatörmälle evästelemään pähkinämyslipatukoita ja Muumi-limua.
Pallastunturit näkyivät järven takana kaukana horisontissa. Tutkimme hiekkarantaa ja huomasimme auki revityn muurahaispesän. Kontio kenties ollut asialla?
Vesi oli kirkasta ja tyyntä. Järvenselällä kävi pieni tuulenvire. Kaloja ei näkynyt lainkaan, pohja näytti jatkuvan matalana ja hiekkaisena niin kauas kuin silmä kantoi.
Rannalla kukki todella huomaamattoman pieni, mutta kaunis violetti kukka. En tunnistanut sitä, mutta oi että se oli sievä ja kasvoi kauniilla paikalla järven törmällä.
Pari joutsenta ui järvellä. Saatuamme tulomatkalla hyvän kompassitreenin, sujui paluusuunnistus poluttoman metsän läpi kuin tanssi.
Tämä oli hyvä reissu ❤
Saari avaruudessa 