Saari avaruudessa

Koen voivani henkisesti paremmin elellessäni elämääni Lapissa, kuin jos eläisin yhä etelässä. Olen miettinyt tätä asiaa vuosien saatossa ja pohtinut, mitkä tekijät siihen voisivat vaikuttaa.

Uskon, että kaikkein suurin tekijä on Lapin tyhjyys ihmisistä – ja ihmisten itselleen ja toisilleen luomasta henkisestä ahdistuksesta ja taakasta.

Minä kun en ole oikein koskaan kokenut olevani luonteva ihmisten kanssa. En ainakaan porukassa. En ole kokenut (enkä toivonut) kuuluvani ”laumaan” sen enempää ala-asteella kuin yliopistossa tai ammattikorkeassakaan – kaikkein vähiten kahdessa viimeksi mainitussa. En ole koskaan ihaillut ajatusta ryhmään kuulumisesta.

Paine siitä, että pitäisi olla tietynlainen ja toimia tiettyjen odotusten mukaan, on saanut minut vieroksumaan sosiaalisia kanssakäymisiä vuosi vuodelta enemmän. Minun on yleisesti myös vaikea uskoa, että ihmiset lähtökohtaisesti toivoisivat toisilleen hyvää, koska olemme eläimiä ja siten oman edun tavoittelijoita, vaikka haluaisimmekin ajatella olevamme jotain muuta. Olen kyyninen, myönnän.

Siellä missä on paljon ihmisiä, on paljon ihmisenergiaa – ja ihmismassojen energian koen itse hyvin stressaavana.

Etelässä eläessäni olin vuosien mittaan kärsinyt masennuksesta ja sitä aiemmin anoreksiasta – ymmärtämättä mikä mättää, koska muutoin elämässä kaikki oli päällisin puolin tosi hyvin. Nyt ymmärrän ongelman olleen siinä, että ihmispaljous stressaa minua ja laittaa minut sotimaan luontoani vastaan.
Täällä Lapissa ihmisiä on niin vähän ja luontoa niin paljon, että nuo paineet ovat poissa. Täällä on tilaa, ja lupa olla juuri sellainen kuin on, kunhan selviää Lapin olosuhteissa.

Luonto ei katso pitkään, ei tinkaa, päsmäröi eikä kyseenalaista. 

Lappi on osoittanut sen, että en minä ihmisiä vihaa – tarvitsen vain paljon omaa tilaa, enkä ole valmis sulattamaan sitä, että sosiaalisen paineen pitäisi saada puristaa minut johonkin toisten haluamaan muottiin (kuten äidiksi, uraohjukseksi tai muuhun ryhmään sopivaksi). Minulla on usein vaikeuksia tulkita ihmisiä ja siksi olen ehkä kokenut sosiaalisia paineita sielläkin, missä niitä ei oikeasti olisi edes ollut (mutta olisi voinut olla).

Yhä tänä päivänä koen stressaaviksi ja todella kiusallisiksi tilanteet, joissa minun pitää vastoin omaa vaistoani ’tulla ihmisten ilmoille’ ja ’olla sosiaalinen’. Onneksi niitä tilanteita on enää todella harvoin. Nykyään, koska ympärilläni on enemmän tilaa kuin ihmisiä, nautin hyvin satunnaisista arjen kohtaamisista aidosti, vaikka sitten kohtaamisten jälkeen vetäydynkin mielellään taas omiin oloihini.

Mutta yllä kuvaillut, kiusallisiksi kokemani sosiaaliset paineet eivät olleet ainoa ongelmani etelässä. 

Viimeisimmässä etelän-työpaikassani koin olevani jollakin lailla osa porukkaa, ja pidin sekä työstäni että ihmisistä siellä. Miksi siis olin hermostunut ja tuntui, ettei minulla ollut mahdollisuuksia löytää mielekästä, selkeää suuntaa?

Olen herkkä stressaantumaan. Ihmiset, häly, liikenne, runsas tavaramäärä ja jatkuvat ärsykkeet saavat minut hermostuneeksi. Siksi minun on helppo olla ja hengittää vasta, kun asun alueella, jossa ihmisiä ei juuri ole. Saan pitää kalenterini pääosin tyhjänä, eikä minulla ole paineita sitä täyttää. Näiden seikkojen myötä alkoi Lappiin muuttamisen jälkeen myös suunta löytyä.

Samalla aloin tietoisesti tyhjentää elämääni turhasta tavarasta. Silläkin on ollut suuri vaikutus. Minulla ei ole vaikeuksia luopua tavarasta, koska nyt ymmärrän, että tavaran poistuminen elämästäni antaa minulle tilaa kehittyä henkisesti. Sama pätee siihen kalenterin tyhjenemiseen ja muiden ärsykkeiden vähenemiseen: kaikki turha pois, niin tie henkiseen kehitykseen tulee pienin askelein helpommaksi, ja myös sen tärkeyden näkee kirkkaammin.

Lapin luonto näytti suunnan, kun havahduin pysähtymään kuuntelemaan sitä.

Lappiin muutto oli hyvä shokki. Aivan kaikki vaihtui kerralla: ihmiset ympärillä, elinpaikka, kulttuuri, jopa kielialue. Hetken aikaa olin todella yksin itseni ja ajatusteni kanssa, ja se oli aivan mahtava juttu (vaikka sillä hetkellä tuntui karmealta).

Shokki ravisteli minut irti vanhasta ja salli minun aloittaa aivan puhtaalta pöydältä. Sain nähdä elämäni uusin silmin ja tutustua siihen, kuka minä olen. Minä en tuntenut ketään, eikä kukaan tuntenut minua. Etelässä koetut paineet unohtuivat kertaheitolla, aistit alkoivat avartua ja aloin nähdä elämässä uusia mahdollisuuksia.

Ei aikaakaan, kun löysin Lapin rajattoman luonnon voimaannuttavan vaikutuksen. Etenkin alkuaikoina kuuntelin paljon myös saamelaista musiikkia, jonka koin ikään kuin tulkkaavan minulle Lapin luonnon voimaa ja mahtia. Koin joitakin todella voimaannuttavia hetkiä kuunnellessani esimerkiksi Jarŋŋaa kulkiessani kaamosiltoina Karigasniemen luonnossa.

Lapin laaja luonto luo tuntua myös suunnattomasta kodista, turvapaikasta. Minulla on yhtä kotoisa ja vapaa olo niin Sodankylässä, Kittilässä, Savukoskella, Utsjoella kuin Kilpisjärvelläkin – miellän koko Lapin kodikseni.

Pitkällä aikavälillä tällä kaikella on ollut voimakkaita, hyviä, tervehdyttäviä vaikutuksia. Koen nykyään ajan usein pysähtyvän, ja minun on helppo elää hetkessä. En vapaa-ajallani koe paineita siitä, että minun pitäisi olla jotakin tai saada jotain aikaiseksi. Päällimmäinen olotila arjessani on rauha.

Töitä minulla on edelleen tapana stressata, koska minun on vaikea antaa virheitä itselleni anteeksi ja siksi pelkään niitä. Asia on työstössä, ja kesän aikana on tapahtunut edistystä.

Olen myös miettinyt, kuinka oma pyrkimykseni henkiseen kehitykseen on vaikuttanut tähän kaikkeen.

Tuskinpa Lappiin muuttaminen vaikuttaa kaikkiin ihmisiin samalla tavalla – jokainen varmasti kokee sen omalla tavallaan. Joku voisi kokea ihmisten, sosiaalisen kanssakäymisen ja ärsykkeiden vähyyden jopa ahdistavana tai masentavana. Ja toisaalta, kyllä Lapissakin varmasti pystyy elämään suorituskeskeistä elämää, jos niin valitsee (tai jos ei huomaa valita muuta tapaa). 

Sanoisin kuitenkin, että hänelle, joka etsii sisäistä rauhaa ja henkistä kasvua, joka haluaa tutustua itseensä ja mietiskellä elämän, universumin ja henkisyyden koukeroita, tarjoaa Lappi mitä parhaimman alustan.

Minut Lappi on saanut näkemään ja kokemaan koko universumin ja ihmiselämän täysin uudella tavalla. Lappi on vahvistanut omaa kokemustani siitä, että sielun henkinen kehitys on paljon tärkeämpää ja arvokkaampaa, kuin ohimenevän edun ahnas tavoittelu yksittäisessä ihmiselämässä.