Olen tainnut saada joukon uusia ystäviä. Helle on ajanut minut viime päivinä jokeen, ja sukelluslasien ja snorkkelin kanssa olen päässyt tutustumaan sen vedenalaiseen maailmaan. Eipä aikaakaan kun näköpiiriin alkoi tulla joen suloisia lapsia.
Nämä jättipäiset mussukat ovat uteliaita ja rohkeita. Ne nyppivät minua sormista ja jaloista, ja nyppivät myös kameraa.
Joessa on kova virta, ja ilmeisesti minun ruhoni onnistuu luomaan siihen jonkinlaisen tyvenen kohdan, sillä kalajoukkio tykkää hengata etenkin kylkeni vieressä.
Porottava kesäaurinko siivilöityy kauniisti jokeen. Uimalasien ja snorkkelin kanssa joessa vierähtää helposti huomaamatta puoli tuntia. Siellä on mukavan viileää, ja hyvää seuraakin.
Samalla vedenalainen kamera on päässyt kunnon testiin. Tarkentaminen veden alla on kameralle vaikea tehtävä, ja sadasta kuvasta ehkä reilu kymmenen onnistuu. Pääasiassa olen kameraan kuitenkin tyytyväinen.
Pieniä ahvenia tuntuu olevan koko joki täynnä. Pinnalta katsoessa niitä ei näe.
Kävipä silmieni edessä joku isokin kala kääntymässä, se oli harmaa ja ehkä noin 30-senttinen. Kala säikähti minua pahasti, enkä ehtinyt tunnistaa sitä, mutta epäilen, että se olisi saattanut olla harjus. Niitä tuossa joessa ainakin tiedetään olevan, ja ne ovat olleet sen verran suurempia, että olen itsekin nähnyt niitä jopa pinnalta katsellessani.
Saa nähdä, suostuuko harri joskus valokuvaan. Mutta nämä ahvenet ovat kyllä todella mainioita.
Saari avaruudessa 