Tauti on iskenyt. Joskus se pitää vissiin sairastaakin. Heräsin yöllä ja aattelin että varmaan on jo aamu, kun tuntui, että olin yskinyt ainakin kymmenen tuntia. Mutta eikä mitä, kello oli 00:00.
Nousin ylös ja keitin teet. Meinasin että alan Areenasta kattelee Murdochin murhamysteereitä, mutta en saanu katottua, kun niin hirveet revontulet oli akkunan takana.
Niitä sitte piti kuvata. Akkunan takaa se oli ihan mukavaa, kun oli lämmintä ja sai samalla juoda teetä.
Loimut oli voimakkaat. Rivakasti ne liikkui ja läiskäsi välillä kunnon pinkiksikin taivaan. En tiedä miksi kamera ei nähnyt sitä hienoa pinkkiä ja liilaa minkä silmä näki, vaikka otti kuvaakin just sillä hetkellä.
Makkarin ovi kävi ja hokasin, että mieskin on hereillä. Se oli pirteä ku peipponen ja säntäs ulos hakemaan puita, notta saa takkaan valkian. Kissa pyöri ympyrää ja ihmetteli meidän touhuja. Minä kuvasin muutaman kuvan ja heitin sitte sohvalle pitkäkseen. Takassa paloi kohta iso tuli ja juotiin yhdessä Panadol Hotit.
Kohta se mies alko taas jo haukotella ja meni takas maate. Minä jäin mukamas takkaa vahtimaan että saa pellin kiinni, mutta jostain syystä kylmässä olohuoneessa ei yskittänyt niin kovin kuin makkarissa. Sohvalla sain sen verran unesta kiinni, että hiillos oli kerenny jo sysimustaksi kun kuudelta heräsin.
Sitte oliki ulkona taas jo -28 astetta pakkasta.
Saari avaruudessa 