Ihan Sodankylän keskustan vieressä oleva Kommattivaara on kyllä ollut minulla tiedossa alusta saakka. Siellä ei vain ole tullut käytyä. Kommatissa on laskettelurinne, ja minä en oikein välitä laskettelurinteistä. Laskettelukulttuuri on minulle täysin vierasta, ja pelkään aina olevani jonkun laskettelijan tiellä, jos liikun rinteiden läheisyydessä.
Nyt kuitenkin kävimme Kommatissa oikein porukalla. Mutta emme laskettelemassa, oikeastaan… vaikka vähän siltä näytimmekin. Olimme mannekiineina Visit Sodankylän kuvauksissa!
Kohdalle osui ihan mielettömän hieno päivä. Jokkerin hiihtomesta tarjosi meille koko köörille kelkkakyydin huipulle. Tuntui hurjalta istua reessä niin jyrkässä mäessä ja kiitää rinnettä ylös.
Minulla oli omat lumikengät ja miehellä lainaksi saadut liukulumikengät, jollaisia hän ei ollutkaan aiemmin kokeillut, mutta melko hyvin niillä matka taittui. Hänellä on onneksi laskettelutaustaa, minä olisin varmaan ollut aivan pulassa OAC:ien kanssa.
Tässä sen taas näkee, etteivät ennakkoluulot kannata. Aivan kyläkeskustan vieressä oleva vaara voi olla ihan mielettömän upea paikka, vaikka paikalliset käyvätkin siellä lenkillä ja vaikka siellä on laskettelurinne. Yleensä olen vältellyt juuri tällaisia kohteita, ja vetäytynyt kuljeskelemaan paljon syrjäisempiin kohteisiin.
Kommatti ei sentään ole mikään Levi. Ei siellä vilise ihmisiä, eikä koko kukkulaa ole raiskattu laskettelurinteiksi joka suunnasta. Oli ihana saada kulkea koskemattomassa puuterihangessa, korkeiden tykkylumipuiden metsässä. Ylimmältä huipulta oli hieno maisema kauas sellaisillekin tuntureille, joita en osannut tunnistaa.
Kommatti on tosi hieno. Sitä pitää tutkia vielä enemmänkin. Laskettelurinne on Kommatista vain pieni siivu, minua kiinnostaa sen ympärillä levittäytyvät metsät ja Kommatin huippu. On sinne kaikenlaisia katkoviivojakin merkitty maastokartalle, niissä riittää koluttavaa.
Tämä oli tosi hieno kokemus, onneksi en jättänyt sitä välistä! En malta odottaa että näen, millaisia kuvia meistä Kommatissa otettiin. Suosikkini saatan ostaa ja teetättää tauluksi seinälle. Kiitos Marjolle, että saimme kutsut tulla malleiksi 🙂
Ihanaa että on viikonloppu. Huomenna ja varmaan sunnuntainakin kutsuu Luosto!
Saari avaruudessa 