Pääsin tänään käymään poroerotuksissa. Kaarestunturin lähellä olevalla Kautoselän aidalla oli 1000 poroa. Sinne johtava tie oli pieni ja erhakossa. Veräjä oli niin hieno, etten meinannut osata avata sitä. Onneksi kukaan ei nähnyt.
Kun lopulta pääsin aidalle, oli siellä mahoton sakkia keskellä eimitään. Porojen röhkintä ja sorkkien töminä kaikui vaimeana korkean metsän ilmassa.
Kirnu on pyöreä aita, jossa on ehkä sata ovea. Se on keskeisellä paikalla koko muuhun erotusaitakokonaisuuteen nähtynä. Kirnuun ohjataan poroja sisälle sopivissa erissä suuresta aitauksesta (yllä).
Kirnu suljetaan, ja selvitystyö alkaa. Ihmiset seisoskelevat, tarkkailevat ja ottavat tuon tuosta kiinni poroja, jotka sitten tunnistavat korvamerkeistä ja ohjaavat yleensä sarvista kiskomalla oikeasta ovesta ulos kirnusta, seuraavaan aitaukseen.
Kirnussa poroja myös merkataan viiltämällä esimerkiksi niiden kyljen turkkiin merkkejä (alla). Sillä ehkä varmistetaan, ettei samaa poroa oteta kahta kertaa erotuksiin? Jotkut porot saavat myös spraymaalista kylkeensä.
Kirnuaminen on uuvuttavaa hommaa. Jotkut kirnussa juoksevat porot läähättävät kuin koirat ja röhkivät kuin porsaat.
Lapset juoksevat porojen ja aikuisten joukossa ja ovat selvästi mielissään saadessaan olla tärkeässä projektissa mukana. Sellaista se oli Karigasniemelläkin erotuksissa, mukuloita oli kirnussa välillä enemmän kuin poroja.
Ihme etteivät sarvet irtoa, kun kaksikin ihmistä kiskoo samoista sarvista poroa kohti oikeaa osoitetta. Poroilla on muuten kummallisia sarvenluikuroita. Monesti ei ole mitään järkeä niiden sojotussuunnissa. Yksi sarvi voi osoittaa eteen ja toinen taakse.
Koko touhu näyttää aikamoiselta sekasorrolta, mutta hyvään tahtiin tuntuivat hommat etenevän. Olin paikalla vain hetken ja ehdin nähdä kolmen kirnullisen tyhjenevän. Korkealla kopin katolla istui joku daami, jolle ihmiset huusivat kirnusta ja joka vastasi kuin kaiku huutamalla samat asiat takaisin. Jotain se kirjasi ylös, ja varmisti että oliko kuullut oikein. Uudet vasat ainakin taisivat päästä kirjanpitoon ja varmaan muutkin elukat.
En ollut pahin turisti aidalla, koska kuulin sivukorvalla, että siellä oli myös espoolaisia ensikertalaisia.
Kotimatkalla poikkesin kaupasta hakemassa pari poron kieltä. Maksaa en tullut ottaneeksi, kun olivat niin isoja. Sydäntäkin olisi ollut tarjolla. Pitää sitäkin maistaa jossain kohtaa.
Tuon aidan lähellä on muuten Ahmanistumajärvi. Sielläkin minun on pitänyt käydä. Käyn sitten kun vedet ovat taas sulat. Nyt ovat jo joetkin jäässä.
Saari avaruudessa 