Sain joitakin viikkoja sitten kiinnostavalta kuulostavan vihjeen kirkasvetisestä lammesta tässä lähellä. Ristonmännikön suunnalla piti oleman Hopeapohjalampi, kirkasvetinen ja äkkisyvä.
Tutkailin karttaa ja vaikka Hopeapohjalampea ei löytynyt, Hopialampi löytyi juuri kuvaillusta paikasta. Ajelimme tänään sunnuntain huviksi mieheni kanssa paikkaa katsomaan.
Lampi oli juuri sellainen kuin minulle oli kerrottu. Vesi oli todella kirkasta ja ranta äkkisyvä. Kovin reunalle ei uskaltanut mennä, koska ranta muodostui lähinnä kasveista eikä uintireissu huvittanut. Kuikuilin kuitenkin pohjaa kohden ja näin siellä puiden runkoja.
Rannan myötäisesti kulki pieni polku. Kävelimme sitä, ja pian polku nousi pienelle, metsäiselle harjulle. Harjun toisella puolella oli Hopialampi ja toisella puolen Mattuslampi. Harju näytti suloisen pörröiseltä ollen kauttaaltaan puolukanvarpujen peitossa.
Siinä missä Hopialammen rannat olivat metsäiset, Mattuslampi oli punaisen suomaan ympäröimä. Mieheni koitti tähyillä suolta karhuja, mutta tällä kertaa mesikämmenet eivät näyttäytyneet.
Pian palailimme omia jälkiämme takaisin. Autoa kääntäessämme huomasimme vielä isomman P-paikan, josta laski rantaan polku ja sen päässä oli jopa laituri pelastusrenkaineen. Ensi kesänä tänne voisi palata snorklaamaan. Kuulin kyllä, että tämän lammen vesi on kylmää, mutta johan alan olla aika karaistunut Lapin vesissä.
Saari avaruudessa 