Uurtokeino – Paulaharju, osa 2

”Koira nosti nokkaansa, tunnusteli ilmaa tuolta ja täältä ja lähti vetämhään vastatuuleen. Sieltä jostakin tuli tuulen matkassa viljan tuntua, mistähän tuli, mutta tuttua oli. Somasti se kosketteli kosteaa kuononpäätä. Kyllä vanha metsänkävijä ja kiveliön juoksija tiesi, mitä se oli ja mistä se tuli.”

Samuli Paulaharju, Sompio (1939)

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: