Talon pintaremppa alkaa puolen vuoden jälkeen olla melko hyvällä mallilla. Taloon muutaessamme tilanne oli lähes kriittinen: 70-luvulla rakennettu omakotitalo oli värien puolesta alkuperäisessä kuosissaan vihreänä, keltaisena, ruskeana, sinisenä, kirkuvan oranssina, punaisena… Näkymä oli oikeastaan joka huoneessa melko hurja, vaikka varmaan on aikoinaan ollut hyvinkin moderni.
Reiluuden nimissä otin jälkeen-kuvatkin vain kännykällä, kuten ennen-kuvatkin oli otettu. Ennen-kuvat ovat muistaakseni peräti ihan ensimmäiseltä illaltamme, kun olimme muuttaneet.
Talossa oli kuitenkin monta hyvää ominaisuutta. Hinta oli edullinen, tilaa on vähintäänkin riittävästi ja sijainti omassa rauhassa, hyvällä paikalla olevassa kylässä on juuri mieleisemme. Pihatie ei ole vaivalloisen pitkä pidettäväksi lumesta puhtaana. Piha on suuri ja kauniin metsäinen, jokirantoineen kaikkineen. Jonkinlainen pihavarastokin tuolla tönöttää tukevasti pystyssä, ja talon raamit ovat kaikkineen kunnossa.
Kun rahaa ei kulu joka kuukausi tolkuttomasti lainanlyhennykseen, saamme nyt rauhassa remppailla taloa meille itsellemme sopivaan tahtiin. Tänä syksynä edessä on pönttöuunin pystytys ja lähivuosina perässä seuraavat käyttövesiputkien uusiminen ja jossain vaiheessa kylppäriremontti. Mitään modernia lukaalia tästä emme ole luomassa – talo on varsin mukava ja hyvä asua jo tällaisenaan. Remppaamme sen verran, että talo näyttää kivalta ja pysyy terveenä ja kunnossa.
Pintaremontissa olemme tehneet joitakin luovia ratkaisuja säästäessämme rahaa.
Muun muassa näin:
- Keittiön kaappien uusimisen sijaan maalasimme vanhat
- Keittöstä puuttui työtaso, sen sahasin vanhasta ovesta ja laitoin kannakkeilla paikoilleen ikkunan alle, kaappien väliin (ks. kuva alla)
- Ostamalla tavaroita kirpputoreilta tai tori.fi:stä mahdollisuuksien mukaan (mm. ruokapöytä tuoleineen 40€, parisänky patjoineen 50€, liesituuletin uutena 60€)
- Maalaamalla itse taulut ja hyödyntämällä ”taiteena” karttoja (mm. keittiön seinällä ilmainen Lapin kartta)
- Koriste-esineet pitkälti luonnosta: kelon käkkyräoksia, hirven irtosarvi ja kallo, kiviä jne
- Ruokailutilan pitkä verhotanko on todellisuudessa metsästä haettu koivunvarsi, jonka ympärille olen kietonut valosarjan (pilkistää kuvassa yllä). Verhotanko olisi maksanut 40 euroa…
- Kyttäämällä alennuksia (olohuoneen verhojen lähtöhinta oli 29,90, alennusmyynnissä olivat 5 euroa)
Yksi parhaista säästökeinoista on ollut oivaltaa, että tapettia saa todella halvalla, kun ostaa kauppaan jääneitä yksittäisiä jämärullia. Tähän mennessä, jos olohuoneen metsätapettia ei lasketa, olen maksanut tapeteista pääosin 5–10 euroa per rulla, ostellen pois rullia, joita on ollut enää yksi tai kaksi jäljellä kaupassa. Ja nämä ovat olleet laadukkaita tapetteja, jotka on helppo laittaa seinälle siististi ilman, että jää kuplia tai tulee ryppyjä.
Tapetoidessa olen hyödyntänyt pihalta puretusta mansikkamaan aidasta saamiani ihanan harmettuneita lautoja, tai Rautiasta saatavaa valkoista listaa, joka maksaa muutaman euron parilta metriltä. Laudalla tai listalla saan jaettua tilan horisontaalisesti kahtia niin, että yksi tapetti muodostaa ikään kuin paneelin ja toinen huoneen yläosan. Näin kaksi erilaista tapettirullaa yhdistämällä ne saa riittämään koko tilaan, ja yhden kokonaisen huoneen tapettien hinnaksi on parhaimmillaan tullut 10 tai 15 euroa.
Paljon on toki käytetty myös maalia ja hartiapakkia. Tavaraa on lähtenyt kierrätykseen valtavia määriä. Ostimme talon kalustettuna, mutta täällä olleista kalusteista suurin osa on joutanut hävitettäväksi, kuten toki etukäteen aprikoimmekin. Kuvio meni siis niin, että suostuimme ottamaan talon vastaan kalusteilla, jotta myyjä säästyi niiden pois roudaamisen vaivalta.
Oli täällä jotain hyviäkin mööpeleitä, kuten sänky, nojatuoli ja keltainen hyllykkö (alla kuvassa). Meillä oli kuitenkin pääasiassa omat, kivat huonekalut ja tekstiilit vanhastaan, niistä suurin osa on peräisin kirpputoreilta Salosta. Uutena olemme ostaneet vain sohvan ja sohvapöydän sekä minulle työpöydän.
Olen halunnut yhdistää taloa ympäröivän metsän tunnelmat, värimaailmat ja elementit myös sisälle taloon. Puu on vahvana teemana: puulattian lisäksi talossa on paljon puisia huonekaluja, metsätapettia ja erilaisia puiden oksia sekä tietenkin kaikenlaisia metsästä löytyneitä aarteita.
Kittiläläislegenda Reidar Särestöniemen maalaus Talvipäivän kajo huurrekoivikon takana (1981) on kuin ilmetty maisema olohuoneemme ikkunasta talvipakkasella (alla).
Talon ulkopuolellakin on nähty muutoksia. Ulkoseinien väri on vaihtunut punaruskeasta merensiniseen, yksi pääty on vielä kesken. Kuin ihmeen kaupalla 9 litran maalipytty näyttää riittävän melkein koko 100 neliön taloon.
Puitteet eli pylväät, ikkunanpielet ja räystäät odottavat seuraavaksi uutta, valkoista maaliaan, ollen toistaiseksi vielä haalistuneen tummanruskeita. Siinä sitä riittääkin sutimista kesäiltojen ratoksi.
Mansikkamaan jyräsi ystävällinen naapurin setä pois, niin saimme pihalle kääntöpaikan ja lisää parkkitilaa. Kuistille ostin Jyskistä muutamalla kympillä suuren, muovisen arkun, jossa on hyvä säilyttää säältä ja katseilta piilossa kaikenlaista roinaa, jota pihahommissa koko ajan tarvitsee.
Takaterassille metsän puolelle on siivottu tilaa istuskeluun ja pyykinkuivaukseen.
Laavun alimmat hirret on jo kannettu paikalle. Säästyimme suurempien valujen tekemiseltä, kun saimme ilmaiseksi eräältä kirkonkylän tyypiltä suuria, valmiita ja raudoitettuja betonilaattoja laavun kulmien alle. Ensi viikolla pääsemme varmaankin pystyttämään laavua, jos jaksamme ja kerkeämme. Viimeistään ruskalla saamme varmasti tulistella jo omalla laavulla!
Loppukevennyksenä vielä kissa, joka ei ole juurikaan muuttunut puolessa vuodessa:
Saari avaruudessa 