Oli sukkela tunne ajella metsätietä kohti tuntematonta, kun metsässä vilahteli juoksuhautoja, kyltit varoittivat valvontakameroista ja tienviitassa luki Räjäytysalue. Mutta puomi oli auki, eikä yksikään kyltti väittänyt minun olevan matkalla jonnekin, missä en saisi olla. Niinpä jatkoin matkaa ja käännyin räjäytysalueen suuntaan kylmän viileästi. (edit: myöhemmin kohtasin alueella armeijan väkeä ja he kysyivät, millä asialla olin. Kun kerroin olevani menossa Uhrilammelle, kaikki oli ok ja he toivottivat hyvää päivänjatkoa.)
Jätin auton parkkiin ja lompsin metsään, josta puiden välistä siinti jo jotain turkoosia. Se olikin menoa sitten. Uusien kotikulmien suosikkipaikkani oli löytynyt.
Kartalta olin löytänyt tämän. Koko Suomen ainoa vesi, jonka nimi on Uhrilampi.
Lampi oli melko pieni ja sen vesi oli kristallinkirkasta. Koitin kuikuilla, mutta en nähnyt kaloja. Kiersin lammen kaikessa rauhassa vastapäivään.
Aluksi on valoisaa kelometsää, sitten maasto muuttuu rakkarannaksi ja kohoaa melkein vuoreksi. Sitten on jälleen metsää, hieman tiheämpää kuin aluksi, ja rannalla kasvaa jättimäisiä haapoja.
Suurin haavoista oli rojahtanut pitkin pituuttaan rantametsikköön, ja metsämaa oli alkanut ottaa sitä takaisin itselleen. Runko oli täynnä kummallisia onkaloita.
Nakkasin lampeen palan poronsarvea. Syytä minunkin pitää Uhrilampi tyytyväisenä. Ihmekös kalaonni oli myötä seuraavalla onkikerralla!
Eilen palasimme lammelle vanhempieni kanssa. Halusin näyttää paikan heille, ja tällä kertaa aurinko oli kanssamme. Minulla oli kamerana mukana vain kännykkä. Nyt lammella oli elämää. Telkkänaaras lensi pesäänsä kelopuuhun, sen sijaan minä pelästytin vahingossa leppälinnun pesästään pois. Sammakko loikkia lotkahteli metsänpohjalta rantaveteen.
Auringossa lammen turkoosi vesi näytti upealta.
Kiipesimme vastarannan kivivuoren päälle, sieltä on hieno maisema. Hyttysiä oli jonkin verran, mutta eivät olleet kiukkuisia. Huomisaamuksi on luvattu räntää, toiveissa on sääsketön juhannus.
Uhrilammelle tuon varmaan juhannusvieraatkin ihastelemaan tätä uskomattoman kaunista paikkaa. Vaan ikiaikana en uskaltaisi lammessa uida tai siitä onkia – tässä paikassa on jotain erityisiä voimia.
Saari avaruudessa 