Tänään vietetään sellaista kuin Luonnon päivää. Sen tarkoitus on saada houkuteltua ihmiset ulos koloistaan luontoretkelle hoksaamaan, että millaines se luonto taas oikein olikaan.
Monissa tutkimuksissa on todettu luonnon tekevän ihmiselle hyvää. Että lyhytkin vaikkapa metsässä oleskelu alentaa stressitasoa, kohottaa mieltä ja niin edelleen.
Tapetoidessani vierashuoneen seinää aloin pohtia, miksi näin on.
Ajatukseni ajautuivat aisteihin.
Harva meistä kulkee luonnossa työkseen, suurin osa on töissä ihmisten luomassa ympäristössä: toimistoissa, kaupoissa, tehtailla ja niin päin pois. Työpaikalta meidän on tapana mennä kotiin, joka niin ikään on ihmisten rakentama.
Ihmismaailman ympäristö on aisteille pitkästyttävä. Pinnat ovat sileitä, suoria ja mielikuvituksettomia, mikään ei tuoksu, sisällä edes tuuli ja sade eivät tunnu, ilma vain seisoo paikoillaan ympärillämme. Sähkölaitteet surisevat, pahimmillaan jopa ilman jota hengitämme on täytynyt kulkea jonkin sähkölaitteen läpi. Muutoin on äänetöntä, ellemme täytä ilmaa vaikkapa television melulla.
Ihmisten luomia ärsykkeitä on niin loputtomasti, että turrumme niihin ja alamme pitää sitä turtuneisuuden tilaa normaalina. Jatkuvasti on toimintaa tarjolla, eli jos ei halua, ei koskaan koko elämässään tarvitse pysähtyä vaikkapa pohdiskelemaan syvällisiä tai ihan vain olemaan, saati aidosti aistimaan maa olemassaoloamme. Ei tarvitse olla elämässä läsnä, kun voi vain ryntäillä tekemisestä toiseen.
Me ihmiset emme ole koneita, olemme lähtöjämme luonnosta. Sisätiloissa ja kaupunkien kaduilla aistit eivät juuri saa niitä virikkeitä, joista ne ovat kehittyneet nauttimaan. Sitäkin alamme pitää normaalina, jolloin retkestä luontoon tulee jotain aivan erikoista.
Luonnossa voimme käyttää jokaista aistia monella tapaa. Minun suosikkitapojani nauttia luonnosta ovat esimerkiksi nämä:
- Kasvojen huuhtelu ja vedenjuonti purosta tai lähteestä, uiminen
- Märän sammalikon tunnustelu koko kämmenellä
- Puun koskettaminen ja sen kosketuksen tunteminen ja kuunteleminen
- Tuulen ja sateen tuoksu sekä tuntu iholla
- Kasvien ja kirkkaan veden tarkastelu oikein läheltä ja tarkkaan
- Solisevan veden kuunteleminen
- Lintujen havainnointi
- Onkiminen
- Kiven koskettaminen ja sen viileydestä ja tuoksusta nauttiminen
Kun luonnon aistii kaikilla aisteilla, tuntee siihen yhteenkuuluvuutta. Tuntee jollakin tapaa omat juurensa, mistä on peräisin tässä muutoin niin mahdottomassa maailmassa.
Toimistoissa ja kaduilla olemme juurettomia. Irrallisia. Meidät ympäröivät vain ihmismaailman ärsykkeet, joista joku ihminen on sanellut ja suunnitellut tarkkaan, että millaisia niiden on oltava. Kaikki on keinotekoista. Yksitoikkoisia, kovia asioita, jotka voi nähdä ja ehkä kuulla, mutta harvoin niissä on muuta aistittavaa. Ne ovat massaa, ja sen massan keskellä me turrumme: emme aisti sen enempää enää ympäristöämme kuin itseämmekään.
Näitä ajatellessa minusta ei ole ihme, että tutkimukset osoittavat varsin yksioikoisesti luonnon tekevän ihmiselle hyvää hyvin lyhyessäkin ajassa. Vihdoinkin olemme pois väkisin luodusta maailmasta, luonnossa, josta olemme kotoisin. Aistimme saavat vihdoinkin aistia oikeita asioita, ja tietenkin se tuntuu hyvältä ja nautimme siitä.
Ja kun aistimme saavat aistia, silloin sitä tuntee itsekin olevansa elossa. Tuntee olevansa elävä olento, oikea eläväinen, joka elää ja kuolee ja eläessään pystyy kokemaan ympäristönsä. Jokaisen aistihavainnon myötä olemassaolon ja elämisen tunne vain voimistuu. Emme ole silloin ihmisten sanelemassa maailmassa, eikä meille sanella, miten siellä pitäisi olla.
Hetken aikaa olemme vapaita kokemaan ja oivaltamaan jotain aitoa.
Siksi minä uskon, että luonto tekee ihmiselle hyvää.
P.s. Keväthavainnoista sen verran, että eilen saapuivat järripeipot isona parvena, ja viihtyvät nyt pihapiirissä. Myös kirjosieppoja ilmestyi eilen useita, ja ne tekevät nyt kovaa kiinteistökartoitusta pihamme linnunpönttövalikoimasta. Lumen sulattua on metsästä alkanut paljastua todella kauniita isoja kiviä. Eilen illansuussa pomppi hangella iso sammakko, ja ilmassa lenteli muutama sääski.
Saari avaruudessa 